Vincent Matthews

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitalit
Vincent Matthews
Vincent Matthews
Maa:  Yhdysvallat
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa México 1968 4×400 metriä
Kultaa Kultaa München 1972 400 metriä

Vincent Edward (”Vince”) Matthews (s. 16. joulukuuta 1947 Queens, New York) on yhdysvaltalainen entinen pikajuoksija ja kaksinkertainen olympiavoittaja.[1]

Vince Matthews oli yksi parhaista Yhdysvaltojen pikajuoksijoista 1960-luvun lopulla. Hän kehittyi samaa tahtia kilpakumppaninsa Lee Evansin kanssa, jonka kanssa he tapasivat kilpakentillä jo teini-ikäisestä lähtien. Aikuisten kisoissa Matthews jäi Evansin taakse kakkoseksi vuonna 1967 Yhdysvaltojen mestaruuskisoissa (silloiset AAUn kisat) ja Pan-Amerikan kisoissa.

Muutama viikko ennen Yhdysvaltojen olympiakarsintoja 1968 Matthews juoksi uuden maailmanennätyajan 400 metrillä, mutta juoksu hylättiin, koska hänen kenkänsä olivat sääntöjen vastaiset. Varsinaisissa karsinnoissa Matthews jäi vasta neljänneksi, mutta hänet valittiin viestijoukkueeseen.[1]

Méxicon olympialaisissa Matthews juoksi ensimmäisen osuuden kultaa voittaneessa Yhdysvaltojen 4 x 400 metrin viestijuoksujoukkueessa. Joukkueen voittoaika oli maailmanennätys 2.56,16,[2] joka säilyi ennätyksenä 24 vuotta.[3] Muu joukkue oli Ron Freeman, Larry James ja Lee Evans.[2]

Mexicon jälkeen Matthews lopetti aktiivisen harjoittelun keskittyen töihin ja avioliittoon. Jotenkin hän sai itsensä kuitenkin kovaan kuntoon taas olympiavuodeksi 1972. Yhdysvaltojen olympiakarsinnoissa hän juoksi kolmanneksi John Smithin ja Wayne Collettin jälkeen, jättäen kuitenkin Evansin neljänneksi.

Münchenin olympialaisten 400 metrin juoksun loppukilpailussa Smith loukkasi jalkansa 80 metrin jälkeen, jonka jälkeen voitosta kamppailivat Matthews ja Collett. Matthews voitti lopulta kisan ajalla 44,66 ja Collett oli toinen ajalla 44,80. Samassa kisassa Markku Kukkoaho juoksi toiseksi parhaana eurooppalaisena kuudenneksi edelleen voimassa olevalla Suomen ennätyksellä 45,49. Palkintojenjaossa kansallislaulun soidessa Matthews ja Collett keskustelivat keskenään ja liikehtivät hermostuneesti. Monet uskoivat, että miehet tekivät sen protestiksi, kuten Tommie Smith ja John Carlos olivat tehneet neljä vuotta aiemmin. Kaksikko kielsi tarkoituksellisen väärinteon, mutta Kansainvälinen olympiakomitea antoi heille kilpailukiellon tuleviin olympiakilpailuihin.[4] Tästä syystä, ja lisäksi kun John Smith oli loukkaantunut, Yhdysvallat ei pystynyt osallistumaan 4 × 400 metrin viestiin.[5]

  1. a b Sports Reference LLC
  2. a b Wallechinsky, s. 73
  3. Kaikkien aikojen parhaat tulokset IAAF:n sivuilla
  4. Wallechinsky, s. 22
  5. Wallechinsky, s. 74