Vinland

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
L'Anse aux Meadowsin rekonstruoitu viikinkiasumus.

Vinland (muinaisnorjaksi ja isl. Vínland) oli Grönlannista saapuneiden viikinkien antama nimi jollekin Pohjois-Amerikan alueelle, joka todennäköisimmin on sijainnut Kanadan itärannikolla.[1] Grönlantilaisten saagan mukaan yksi Leif Eerikinpojan mies, Tyrkir, löysi paikasta viinirypäleitä, minkä johdosta Leif antoi maalle nimen Vinland, Viinimaa. Pohjois-Amerikan koillisosissa kasvaa luonnonvaraisena törmäviini, mitä nämä mainitut rypäleet ovat voineet olla. Vaihtoehtoisena selityksenä on myös arveltu, että Vinland-nimen todellinen etymologia olisi "niittymaa" (Vinnland).

Vinland on mainittu ensimmäisen kerran Adam Bremeniläisen kirjassa Descriptio insularum Aquilonis noin vuodelta 1075. Pääasialliset Viinimaasta kertovat lähteet ovat kuitenkin kaksi islantilaista saagaa, Grönlantilaisten saaga ja Erik Punaisen saaga. Ne on kirjoitettu noin 250 vuotta kuvaamiensa tapahtumien jälkeen, eikä niitä voi pitää yksityiskohdissaan luotettavina.

Joka tapauksessa on varmaa, että viikingit kävivät Pohjois-Amerikassa. Vuonna 1960 arkeologit löysivät Newfoundlandin pohjoisesta kärjestä L'Anse aux Meadows'ta todisteita viikinkien vierailusta ja tukikohdasta.[1][2] Paikka nimettiin UNESCOn maailmanperintölistalle vuonna 1978.[3] Paikan kumpuilevaan maastoon on rekonstruoitu asumuspaikat oletettuun viikinkiaikaiseen asuun. Tätä siirtokuntaa on usein pidetty saagojen Vinlandina, mutta asiasta ei ole täyttä varmuutta.

Myös esimerkiksi Baffininsaarelta on löydetty viikinkien leiripaikaksi uskottuja ihmistoiminnan jäänteitä.[1]

  1. a b c Heather Pringle: Evidence of Viking Outpost Found in Canada National Geographic, nationalgeographic.com. 19.10.2012. Viitattu 9.7.2022. (englanniksi)
  2. Paul M. Ledger, Linus Girdland-Flink, Véronique Forbesa: New horizons at L’Anse aux Meadows Proc Natl Acad Sci USA; 116(31): 15341–15343. 30.7.2019 (online 15.7.2019). Viitattu 9.7.2022. (englanniksi)
  3. L’Anse aux Meadows National Historic Site UNESCO. Viitattu 9.7.2022. (englanniksi)