Virpi Laristo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Virpi Laristo vuonna 1964 Gisellen nimiroolissa.

Virpi Elina Laristo (26. marraskuuta 1934 Helsinki3. lokakuuta 2020 Helsinki[1]) oli suomalainen balettitanssija ja koreografi.[2] Laristo työskenteli pitkään Kansallisbaletin solistitanssijana ja myöhemmin myös harjoittajana.

Laristo meni Kansallisoopperan balettikouluun kahdeksanvuotiaana. Valmistuttuaan ylioppilaaksi vuonna 1954 hän solmi oopperan baletin kanssa solistisopimuksen. Kansallisbaletista hän jäi eläkkeelle vuonna 1977, mutta hän jatkoi opettamista 1990-luvun alkuun saakka muun muassa Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitoksella. Suomen Tanssipedagogiliiton puheenjohtajaksi Laristo valittiin vuonna 1979.

Laristo on esiintynyt kolmessa suomalaisessa pitkässä elokuvassa: vuonna 1952 Ville Salmisen ohjaamassa elokuvassa Mitäs me taiteilijat, vuonna 1954 Jack Witikan ohjaamassa elokuvassa Pessi ja Illusia sekä vuonna 1961 Ville Salmisen ohjaamassa elokuvassa Toivelauluja.

Laristo on kirjoittanut kahdeksanosaisen suomenkielisen balettitekniikan perusteoksen Klassisen baletin didaktiikka kolme ensimmäistä osaa, jotka julkaistiin vuonna 1988. Osat IV–VIII on kirjoittanut Marianna Rumjantseva, ja ne ilmestyivät 2002. Tämän balettitekniikan suomalaisen suurteoksen osat noudattavat baletin uusvenäläisen koulukunnan eli Vaganova-baletin jakoa kahdeksaan opetusluokkaan.

Lariston puoliso oli oopperalaulaja Usko Viitanen. Vuonna 1975 Laristolle myönnettiin Pro Finlandia -mitali.

Laristo on haudattu puolisonsa viereen Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.

  1. https://www.hs.fi/muistot/art-2000006697614.html
  2. Otavan Iso Musiikkitietosanakirja 3, s. 633. Helsinki 1978. ISBN 951-1-04553-9

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.