Vladimir Kirillovitš Romanov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vladimir Kirillovitš
Venäjän suuriruhtinas
Vladimir Romanov Champs-Élysées'llä Pariisissa vuonna 1938
Syntynyt Vladimir Kirillovitš Romanov
30. elokuuta 1917
Porvoo, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut 21. huhtikuuta 1992 (74 vuotta)
Miami, Florida, Yhdysvallat
Hautapaikka Pietari-Paavalin linnoitus, Pietari[1]
Puoliso Leonida Georgijevna (vih. 1948)
Lapset Suuriruhtinatar Maria Vladimirovna
Suku Romanov
Isä Kirill Vladimirovitš
Äiti Viktoria Fjodorovna
Uskonto Venäjän ortodoksi

Vladimir Kirillovitš Romanov (ven. Влади́мир Кири́ллович Рома́нов; 30. elokuuta 1917 Porvoo, Suomen suuriruhtinaskunta21. huhtikuuta 1992 Miami, Florida, Yhdysvallat) oli venäläinen suuriruhtinas ja Romanov-suvun päämies vuodesta 1938 kuolemaansa asti. Häntä pidettiin perimysjärjestyksen mukaisena keisarillisen Venäjän kruununtavoittelijana.

Vladimir Kirillovitšin vanhemmat Kirill Vladimirovitš Romanov ja Victoria Melita Saksi-Coburg-Gotha pakenivat Venäjän vallankumouksen tieltä vuonna 1917 turvaan Suomeen, Haikon kartanoon. Vladimir Kirillovitš syntyi Porvoossa ja hänet kastettiin Haikossa. Suomesta Romanovin perhe muutti vuonna 1919 Coburgiin, Saksaan ja lopulta vuonna 1925 Ranskaan, missä hänen vanhempansa asuivat koko loppuelämänsä.

Hän meni naimisiin ruhtinatar Leonida Georgijevna Bagration-Muhranskin kanssa 13. elokuuta 1948. Puoliso oli myös venäläistä aatelissukua, jonka juuret ovat Georgiassa.

1930-luvulla Vladimir Kirillovitš asui Englannissa, jossa hän työskenteli autotehtaassa. Toisen maailmansodan aikana hän asui Saint-Brieuc'ssä, Bretagnessa. Vuonna 1944 Saksan armeija vaati häntä lähtemään, koska pelättiin vihollisen maihinnousua. Hän asui vanhimman sisarensa Maria Kirillovnan miehen, Emich-Leningenin prinssi Karlin linnassa Amorbachissa, Baijerissa vuoteen 1945. Saksan tappion jälkeen suuriruhtinas pelkäsi jäävänsä neuvostoliittolaisten vangiksi ja siirtyi Itävaltaan ja sitten Liechtensteinin rajalle. Kuitenkaan Liechtenstein ja sen paremmin Sveitsikään ei antanut hänelle viisumia, joten hän palasi takaisin Itävaltaan missä hän asui kuukauden amerikkalaisten miehitysvyöhykkeellä.

Vladimirin täti Orleansin Beatrice, Orleansin prinssi Alfonson vaimo hankki hänelle Espanjan viisumin. Vladimir asui San Lucarssa. Espanjasta Vladimir muutti Yhdysvaltoihin. Loppuelämänsä Vladimir Kirillovitš Romanov asui lähinnä Madridissa, mutta vietti paljon aikaa myös Bretagnessa ja Pariisissa.

Vladimir Kirillovitš vieraili Venäjällä ensimmäistä kertaa marraskuussa vuonna 1991 tuolloisen Pietarin kaupunginjohtajan Anatoli Sobtšakin kutsusta. Matkan aikana hän tapasi myös Venäjän ortodoksisen kirkon johtajan, patriarkka Aleksei II:n. Tämä matka jäi hänen ainoakseen Venäjälle. Vladimir kuoli puhuessaan espanjankielisten pankkiirien ja sijoittajien kanssa Northern Trust Bankissa, Miamissa Yhdysvalloissa 21. huhtikuuta 1992.

Suuriruhtinas Vladimir haudattiin suurin juhlallisuuksin Pietari-Paavalin linnoitukseen Pietariin. Samassa linnoituksessa lepäävät nykyään kaikki Venäjän keisarikunnan hallitsijat aina Aleksanteri Nevskistä Nikolai II:een. Vladimir Kirillovitšin kuoleman jälkeen hänen tyttärensä Maria Vladimirovna Romanova julistautui Romanov-suvun johtajaksi ja Venäjän kruununtavoittelijaksi; perimysjärjestyksestä on myös muita tulkintoja. Keisari Paavali I:n vuonna 1797 säätämän kruununperimysjärjestyksen mukaan Venäjän keisarikunnan kruunu periytyisi vain mieslinjaa pitkin eli naiset eivät olisi oikeutettuja perimykseen. Tämän lain oletetaan juontuvan tsaari Paavalin äärimmäisen vaikeasta suhteesta äitiinsä Katariina Suureen.lähde?

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]