Voiko sen sanoa toisinkin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo Lasse Mårtensonin jazzmessusta. Mårtenson levytti myös kappaleen ”Fly Me to the Moon” samantapaisella nimellä ”Voin sanoa sen toisinkin”.
Voiko sen sanoa toisinkin
Lasse Mårtenson
Studioalbumin Voiko sen sanoa toisinkin kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Studio  Scandia-studio
 Julkaistu 1968
(1973 C-kasetti)
(1977 LP:n uusintapainos)
(2002 CD)
 Formaatti LP-levy (MLP 15265 / KOLP 4)
C-kasetti (MSE 2035)
CD-levy (FGCD-5124)
 Tuottaja(t) Mårtensong
 Tyylilaji hengellinen musiikki
 Kesto 18.51
 Levy-yhtiö Metronome Records Oy
Finnlevy (1973)
Kompass Records (1977)
FG-Musiikki (2002)
 Levymerkki Metronome
Sävel (1973)
Kompass Records (1977)
FG-Musiikki (2002)
Muut kannet
Albumin takakansi. Vuoden 1977 LP-levyn kansikuva. Albumin C-kasetin kansikuva vuodelta 1973.
Listasijoitukset

Suomi 1. (lokakuu 1967)

Lasse Mårtensonin muut studioalbumit

Voiko sen sanoa toisinkin
1968
Kristina & Lasse
1968

Voiko sen sanoa toisinkin on Lasse Mårtensonin toinen studioalbumi, joka julkaistiin vuonna 1968.[1] Albumi sisältää Mårtensonin säveltämän ja Sauvo Puhtilan salanimellä Solja Tuuli sanoittaman kristillisen jazzmessun, joka televisioitiin alunperin Mainos-TV:n ohjelmistossa vuoden 1966 lopussa..[2][3][4]

Albumi julkaistiin vuonna 1968 vinyylilevynä Metronomen toimesta. Vuonna 1973 Musiikki-Fazerin alaisuudessa ollut levymerkki Sävel julkaisi albumista C-kasetin. Vuonna 1977 messu julkaistiin uudelleen Mårtensonin oman uuden levy-yhtiönsä Kompass Recordsin kautta vähäisin muutoksin.[4] Ensimmäinen CD-painos julkaistiin vuonna 2002 noudattaen 1977 albumin versiota.[5]

Televisiomessu ja siitä julkaistu albumi syntyivät Levyraati-ohjelmastaan tunnetun jazzmiehen Jaakko Jahnukaisen ideasta, jota hän oli kehitellyt sotatoverinsa, rovasti Erkki Arhinmäen kanssa. Alun perin ajatuksena oli gospel-tyylinen kokonaisuus valmiista afroamerikkalaisista aineksista, mutta Mårtenson halusi mieluummin tehdä suomen kielelle paremmin sopivia alkuperäissävellyksiä. Yhteistyökumppaniksi otettu Sauvo Puhtila teki tekstit ensin noudattaen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jumalanpalveluksen rakennetta, ja Mårtenson sävelsi tekstit lauluiksi.[4]

Voiko sen sanoa toisinkin oli Suomessa yksi vuosien 1967 ja 1968 levymyyntimenestyksiä. Se nousi lokakuussa 1967 albumilistan ykköseksi ohi The Beatles -albumin Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band, pysyi ykkösenä neljä viikkoa ja albumilistalla kaikkiaan 60 viikkoa ja myi noin 9 500 kappaletta.[6][4]

Messun tunnetuimmaksi kappaleeksi on noussut Ritva Mustosen laulama ”Jumala rakastaa maailmaa”, jonka ovat levyttäneet myös Eino Grön ja Eero Sinikannel, molemmat vuonna 1991.[7] Myös Mårtensonin itsensä laulamia kappaleita ”Kiitoslaulu” ja ”Ei ole aikaa” on soitettu paljon muun muassa radiossa. Messun osien ”Jumala rakastaa maailmaa” ja ”Ei ole aikaa” nuotit ja sanat on julkaistu Suuren toivelaulukirjan osissa 2 ja 14.

Kaikki sävellykset Lasse Mårtenson ja sanoitukset Sauvo Puhtila salanimellä Solja Tuuli. Kaikki kappaleet sovittanut Lasse Mårtenson ja Esko Linnavalli.[3]

Vuoden 1968 versio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Jumala rakastaa maailmaa – 4.10 (Ritva Mustonen ja kuoro)
  2. Introitus – 1.06 (kuoro)
  3. Kyrie – 0.50 (kuoro)
  4. Gloria – 2.27 (kuoro)
  5. Kiitoslaulu – 1.43 (Lasse Mårtenson)
  6. Jumala rakastaa maailmaa (uusinta) – 3.30 (Lasse Mårtenson trio)
  1. Herra, olet voittanut – 4.33 (Lasse Mårtenson trio)
  2. Ei ole aikaa – 2.12 (Lasse Mårtenson)
  3. Credo – 0.47 (kuoro)
  4. Kerro se kaikille – 2.27 (Eddy, uusintajulkaisussa 1977 Pepe Willberg)
  5. Terve, rauha – 2.10 (Heli Keinonen)
  6. Vuoroylistys – 0.19 (kuoro)
  7. Herra, olet voittanut (uusinta) – 3.23 (kuoro)

Muut muusikot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ritva Mustonen - kuoro (kappaleissa 2, 3, 4, 9, 12 ja 13)
  • Arja Rislakki – kuoro (kappaleissa 2, 3, 4, 9, 12 ja 13)
  • Raita Marila – kuoro (kappaleissa 2, 3, 4, 9, 12 ja 13)
  • Annikki Turunen – kuoro (kappaleissa 2, 3, 4, 9, 12 ja 13)
  • Four Cats – kuoro (kappaleissa 2, 3, 4, 9, 12 ja 13)[3]
  • Esko Linnavallin studio-orkesteri (kappaleessa "Terve, rauha", vuoden 1977 versio)[3]

Lasse Mårtenson trio (kappaleet 6 ja 7)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Lasse Mårtenson Discogs. Viitattu 5.8.2023.
  2. Tv-jumalanpalvelus etsii yhä muotoaan. Helsingin Sanomat, 1.4.1967, s. 30. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  3. a b c d e f Lasse Mårtenson ‎– Voiko Sen Sanoa Toisinkin Discogs-levytietokanta. Viitattu 1.7.2018.
  4. a b c d Nissilä, Pekka: Välimaaston mies (Mårtensonin haastattelu) 14.10.2013. Suomen Musiikintekijät ry. Viitattu 2.7.2018.
  5. Öystilä, Raimo: Lasse Mårtenson: Voiko sen sanoa toisinkin Pepe Willbergin diskografia, Rytmimusiikin Syke. 2.5.2018. Viitattu 2.7.2018.
  6. Peltonen, Niko: Alamaisema: Lasse Mårtenson ja eri esittäjiä: Voiko sen sanoa toisinkin (1967) Salamaisema-blogi. 21.2.2018. Niko Peltonen. Viitattu 2.7.2018.
  7. Hakutulos kappaleelle Jumala rakastaa maailmaa Suomen äänitearkiston tietokanta vuosilta 1901–1999. Suomen äänitearkisto ry. Arkistoitu 2.7.2018. Viitattu 2.7.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]