Volgogradin alue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Volgogradin alue
Волгогра́дская о́бласть
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Alueen sijainti Venäjällä
Alueen sijainti Venäjällä

Koordinaatit: 48°42′N, 44°31′E

Valtio Venäjä
Federaatiopiiri Eteläinen
Piiritasoisia kaupunkeja 18
Piirejä 33
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Volgograd
 – kuvernööri Anatoli Brovko
Pinta-ala 113 900 km²
Väkiluku (2010) 2 610 161[1]
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus 34, 134
 – ISO 3166 RU-VGG
Volgogradin alueen internetsivut
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)

Volgogradin alue (ven. Волгогра́дская о́бласть, Volgogradskaja oblast) on hallinnollinen alue Etelä-Venäjällä Itä-Euroopassa Volgan ja Donin alajuoksujen ympärillä. Se rajoittuu pohjoisessa Saratovin alueeseen, idässä Kazakstaniin, kaakossa Astrahanin alueeseen ja Kalmukiaan, lounaassa Rostovin alueeseen, lännessä Voronežin alueeseen.

Volgogradin alue sijaitsee Itä-Euroopan tasangon kaakkoisosassa. Aivan pohjoisin osa kuuluu Volgan ylänköön. Alueen läpi virtaavat Volga ja Don. Alue on pääasiassa aroa. Suurimmat järvet ovat Volgogradin tekojärvi Volgassa ja Tsimljanskin tekojärvi Donissa.

Toisessa maailmansodassa alueen länsi- ja eteläosa oli Saksan miehittämä 1942–1943. Volgogradin luona käytiin 1943 ratkaiseva Stalingradin taistelu, jonka jälkeen Neuvostoliitto valtasi alueen takaisin. Sodan jälkeen alueeseen liitettiin Volgan Saksalaisten autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan eteläosa, koska Volgan saksalaiset oli karkotettu Siperiaan ja Keski-Aasiaan ja heidän tasavaltansa oli lakkautettu.

Volgogradin alueen asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 2 610 161.[1] Suurimmat kaupungit ovat Volgograd (1 021 215 as.), Volžski (314 255 as.) ja Kamyšin (119 565 as.).[1]

Alue on ollut historiallisesti Volgan saksalaisten asuinaluetta. Saksalaismuutto alkoi Katariina Suuren kutsusta 1764–1767 ja 1900-luvun alussa saksalaisia asui Venäjällä yli miljoona, mutta heidät karkotettiin toisen maailmansodan jälkeen.

Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan suurimmat etniset ryhmät olivat:

Volgogradin alue on yksi Venäjän federaation alueista (subjekti) ja sen pääkaupunki on Volgograd (nimenä vuoteen 1925 Tsaritsyn ja 1925–1961 Stalingrad). Alue on jaettu hallinnollisesti 33 piiriin ja 18 suoraan alueen hallinnon alaiseen kaupunkialueeseen. Paikallishallinnon johdossa on kuvernööri ja alueduuma.

Poliittisesti Volgogradin alue kuuluu ns. "punavyöhön", jolla kommunistisen puolueen kannatus on laajaa. Sekä alueen kuvernööri että Volgograd pormestari edustavat KPRF:ää.

Volgogradin alueellinen bruttokansantuote oli Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan vuonna 2010 yhteensä 437 414,2 miljoonaa ruplaa eli 1,17 % Venäjän federaation BKT:stä.[2] Jokaista alueen asukasta kohti BKT:tä kertyi vuodessa 167,6 tuhatta ruplaa eli noin 4 105 euroa.[1][3] Tämä oli 64 % Venäjän keskiarvotasosta.

Alueen tärkeimmät teollisuudenalat ovat öljynjalostus, koneenrakennus, rauta- ja värimetallurgia sekä kemian-, petrokemian-, metalli-, rakennusaine-, puusepän-, kevyt- ja elintarviketeollisuus. Lisäksi on öljyn ja maakaasun tuotantoa. Maatalous on keskittynyt viljan, auringonkukan siementen, sinapin siementen, kurpitsojen ja karjataloustuotteiden tuotantoon.

Alueen rautatieverkon keskus on Volgograd. Sieltä johtaa radat Keski-Venäjälle, Ukrainaan, Kaukasiaan, Astrahaniin ja Saratoviin. Volgogradissa on myös tärkeä lentokenttä. Alueella on myös Volgan-Donin kanava.

  1. a b c d Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 24.3.2013. (venäjäksi)
  2. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien alueellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 19.6.2012. Viitattu 24.3.2013. (venäjäksi)
  3. Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 24.3.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]