Ylijäämänainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ylijäämänainen
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Roland af Hällström
Käsikirjoittaja Jussi Talvi
Tuottaja Mauno Mäkelä
Säveltäjä Tapio Ilomäki
Kuvaaja Esko Töyri
Leikkaaja Armas Laurinen
Lavastaja Ville Hänninen
Pääosat Asta Backman
Tauno Palo
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fennada-Filmi
Ensi-ilta 16. maaliskuuta 1951
Kesto 77 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 9 859 397 vmk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Ylijäämänainen on Roland af Hällströmin ohjaama mustavalkoinen suomalainen elokuva vuodelta 1951. Toisen maailmansodan erilleen repimät Laura ja Lennart tapaavat toisensa vuosia sodan päättymisen jälkeen. Seuraa kiihkeä intohimodraama ja moraalista pohdintaa naisen oikeudesta toimia yhteiskunnassa miesten lailla. Elokuvan yleisömenestys oli huono. Televisiossa Ylijäämänainen esitettiin ensi kerran 1964.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Asta Backman  Laura Kari, tavaratalon kassaneiti  
 Tauno Palo  Lennart Qvist  
 Kyllikki Forssell  Ella Qvist, o.s. Lähde  
 Harri Sinijärvi  Harri Suvanne, "paperinukke"  
 Saara Ranin  Alli Ikäheimo  
 Emma Väänänen  rouva Heino  
 Sven Relander  tavaratalon johtaja  
 Seppo Sariola  komisario Seppä  
 Sirkka Hirvonen  Anita, tavaratalon myyjätär  
 Uljas Kandolin  Ellan lääkäri 
 Aarne Laine  lääkäri sairaalassa  
 Assi Raine  pitkäkasvoinen myyjätär  
 Matti Karvonen  pianonsoittaja  
 Ema Vinermo  Revontulen portieeri  
 Maria Braithwaite  lihava nainen  
 Hilly Lindqvist  Kultalyhteen viinikassa  
 Annikki Niira  lihava naisasiakas  
 Leila Nieminen  myyjätär  

Nainen suunnittelee riistävänsä hengen itseltään, mutta hänet saadaan pelastetuksi sairaalaan, missä hänet nukutetaan leikkausta varten. Naisen historiaa aletaan avata takaumin. Hän työskentelee tavaratalon kassana, nimeltään hän on Laura Kari. Osastopäällikkö Harri Suvanne ahdistelee Lauraa seksuaalisväritteisillä ehdotuksillaan. Laura sattuu tapaamaan vanhan rakastettunsa Lennart Qvistin. Toinen maailmansota erotti heidät toisistaan, ja sittemmin Lennart avioitui Ellan kanssa. Mies on asunut kauan ulkomailla ja palannut Suomeen – ilman Ellaa. Hän tunnustaa Lauralle, että liitto Ellan kanssa oli virhe. Laura ei halua Lennartin rakastajattareksi, mutta viettää tämän kanssa kuitenkin yön hotellissa maaseudulla. Kotona Lennartia odottaa yllätys: Ella. Vaimo haluaa tietää, missä Lennart on yönsä viettänyt. Syttyy ilmiriita. Iltasella Laura puolestaan odottaa Lennartia vieraakseen, mutta paikalle saapuukin mustasukkainen Harri, joka alkaa kiristää Lauraa.

Laura haluaa Lennartin tekevän pikaisen ratkaisun avioliittonsa suhteen, mutta mies ei ole siihen valmis. Harri paljastaa Ellalle Lennartin ja Lauran suhteen. Lennartille Ella sanoo tekevänsä kaikkensa, jotta liitto pysyisi kasassa. Ella saa tietää odottavansa lasta, mutta lääkäri suosittelee hänelle aborttia, sillä hänen terveytensä on huono. Kun Ella vierailee Lauran luona utelemassa Lennartista, tämä kertoo ettei ole nähnyt miestä kuukausiin. Ella vetää pistoolin esille, Laura soittaa poliisille. Lennart huutaa oven takana, Ella ampuu Lauraa. Ella puhuu poliisille Laurana, joka on aikeissa tehdä itsemurhan. Ella ja Lennart kohtaavat portaikossa ja piiloutuvat. Takauma päättyy.

Lennart tulee sairaalaan ja kertoo Lauralle Ellan poistuneen Suomesta. Poliisille hän valehtelee itse ampuneensa Lauraa, joka taasen valehtelee ampuneensa itse itseään. Lennart ja Laura tapaavat jonkin ajan kuluttua. Lennart kertoo Ellan menehtyneen ennenaikaiseen synnytykseen. Hän kosii Lauraa, joka kuitenkin torjuu avioliiton ja hyvästelee Lennartin. Loppukohtauksessa Laura viettää joulua ystävänsä perheen parissa.

Tamperelainen Aamulehti piti Ylijäämänaisen tematiikkaa kiinnostavana, mutta katsoi elokuvan sortuneen ohueen ihmiskuvaukseen ja tunteiluun. Ilta-Sanomien mielestä Talven kerronta oli "hillittyä ja hallittua", mutta elokuva jäi teennäiseksi. Talvi sai kriitikoilta palautetta tuvan täydeltä, sillä hän oli usein arvostellut arvostelijoita. Ohjaaja af Hällström sai laajalti kiitosta, kuten pääosan tulkitsija Backmankin. Ylijäämänaisen Laura oli Backmanin ensimmäinen merkittävä elokuvaosa. Forssell säväytti näyttelijäntyöllään Camera-lehden kriitikkoa. Uuden Suomen kriitikko sen sijaan piti sekä Forssellin että Palon roolisuorituksia ponnettomina.[1]

2000-luvulla pidetään kritiikissä käsikirjoituksen erityisenä heikkoutena replikointia.[2] Melodraamaksi luonnehditussa elokuvassa nähdään aikakauden ongelmaelokuvan kunnianhimoa, mutta todetaan kuitenkin osoittelevuuden vähentävän tehoa.[3]

Ylijäämänainen kuvattiin 1. joulukuuta 1950 – 12. helmikuuta 1951. Ulkokuvat otettiin Helsingissä (Hotelli Torni, Linnunlaulu, Malmin lentoasema). Sisäkuvat otettiin Stockmannin tavaratalossa Helsingin Aleksanterinkadulla ja Malmin lentoasemalla.[4]

Ylijäämänaisen tapahtumat ajoittuvat kerronta-aikaan. Lisäksi elokuvassa on lyhyt takauma toisen maailmansodan aikaan ja Lennartin häihin. Ylijäämänaisen taustalla on maailmansodan jälkeinen tilanne, jossa useat naiset olivat jääneet leskiksi ja heidän yhteiskunnallinen työtaakkansa oli kasvanut. Tuottaja Mäkelän mukaan useat miespuoliset kansalaiset ottivat tuolloin vapauksia, joihin heillä ei ollut mitään "moraalista oikeutusta".[5]

Osastopäällikkö Suvanteen rooli oli räätälöity varta vasten Harri Sinijärvelle. Ylijäämänaisen musiikin johtoaiheena olivat muunnelmat venäläissävelmästä Mustat silmät.[6]

  1. Suomen kansallisfilmografia 4, sivut 336 ja 337
  2. Päivän elokuvia, Tv-maailma, 22/2012 sivu 25
  3. Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 7.6.2012, sivu D 7
  4. Suomen kansallisfilmografia 4, sivu 335
  5. Suomen kansallisfilmografia 4, sivut 337 ja 338
  6. Suomen kansallisfilmografia 4, sivu 338