Yrjö Kemppainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yrjö Adolf Kemppainen (12. helmikuuta 1881 Kittilä11. toukokuuta 1929 Helsinki) oli suomalainen toimitusjohtaja, toimittaja ja kirjailija. Hän käytti nimimerkkejä Ounas Kittilä, Yrjö A. K. ja Kanerva.

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kemppaisen vanhemmat olivat metsätarkastaja Adolf Kemppainen ja Agatha Charlotta Ingman. Hän kävi koulua Kuopiossa ja suoritti 1904 Suomen Liikemiesten Kauppaopiston kurssin. Kemppainen oli muutaman vuoden Kustannusosakeyhtiö Otavan konttoristina ja sen jälkeen Viipurin Uuden Kirjapaino- ja Sanomalehti Oy:n isännöitsijänä 1908–1911, helsinkiläisen Lång & Leppäaho Oy:n toimitusjohtajana 1911–1917, oululaisen Pohjolan Kustannus Oy:n toimitusjohtajana 1917–1920 ja Kauppalehti Oy:n toimitusjohtajana vuodesta 1920 alkaen. Hän oli myös Kauppalehden ja Protestilistan toimittajana vuodesta 1922 alkaen. [1]

Kesäkuussa 1917 Kemppainen oli aloitteentekijänä perustettaessa Oulun Riippumattomuusklubia, joka oli huomattavimpia itsenäisyysaktivistien yhdistyksiä Helsingissä toimineiden Suomen Itsenäisyysyhdistyksen ja Uuden Päivän klubin ohella. Klubi kannatti Suomen itsenäistymistä Venäjän vallan alta ja se perustajat kuuluivat Oulun Suomalaiseen klubiin. Elokuussa 1917 klubi lähetti kolme edustajaa johtaja Yrjö Kemppaisen, maisteri Leino Pentzinin ja tuomari Aale Illikaisen (1882-1935) Helsingissä Vanhalla ylioppilastalolla 19. elokuuta pidettyyn itsenäisyyden kannattajien kokoukseen. Klubilla oli syksyn 1917 eduskuntavaaleissa oma riippumattomien listansa, jossa ensimmäisenä ehdokkaana oli kirjailija Kyösti Wilkuna. Lista sai kuitenkin vain vähän kannatusta vaaleissa. Riippumattomuusklubi piti 19. syyskuuta 1917 Oulun palokunnantalon yläsalissa keskustelukokouksen, johon tuli toistasataa osanottajaa aina pohjoisesta Torniosta etelään Lapualle saakka. Kokouksessa päätettiin suojeluskunta- ja propagandajärjestöjen perustamisesta. Klubi järjesti vielä 6. tammikuuta 1918 Oulun Seurahuoneella kansalaisjuhlan, kun oli tullut tieto että Venäjä oli tunnustanut Suomen itsenäisyyden. 18. tammikuuta 198 klubi piti vielä kokouksen, jossa Kemppainen esitelmöi Itä-Karjalan kysymyksestä kannattaen rajan vetämistä Äänisjärveltä Vienanlahteen. [2]

Yrjö Kemppaisen veljiä olivat lääninreviisori ja runoilija Eino Kemppainen, päätoimittaja Aarno Kemppainen sekä majuri Efraim Kemppainen.

  • Ei sovintoa ennen uhria, näytelmä 2:ssa näytöksessä. Boman ja Karlsson, Hämeenlinna 1902 (nimimerkillä Yrjö A.K.; 3. korjattu painos Karisto 1913, 4. painos 1920, 5. painos 1932)
  • Suur-Suomen puolesta koillisilla rajamailla. Oulu 1919 (nimimerkillä Ounas Kittilä)
  • Pikapiirtoja murrosvuosilta : muistelmia. Pohjolan kustannus, Oulu 1920