Ekologinen käytävä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maasilta ihmisten liikenteelle tekee eläimille mahdolliseksi kulkea sen alta.

Ekologinen käytävä on kapea vyöhyke, kulkureitti, jonka kautta eliöt voivat siirtyä erillisistä elinympäristölaikuista toisiin.[1]

Ekologisia käytäviä muodostetaan kulkuesteiden kuten teiden, asuinalueiden ja muiden rakennettujen alueiden läpi verkostoksi. Ekologisia käytäviä ovat metsävyöhykkeet, metsä–peltoyhteydet, virtavedet ja muut viherympäristöjen ketjut. Ne yhdistävät toisiinsa luonnonsuojelualueita, laajoja metsäalueita ja muita luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä ydinalueita.[2]

Kaupunkisuunnittelussa voidaan kaavoituksen avulla mahdollistaa ja toteuttaa viheryhteyksiä, viheralueita ja viherverkostoja kaupunkien alueelle ekologisista ja virkistyskäyttösyistä. Viheralueiden välisten maastokäytävien riittävä leveys takaa elioiden siirtymismahdollisuudet alueen verkostossa. Ekologinen yhteys joudutaan joskus vetämään kaupungin ydinkeskustan ohi, sillä kaupunkimainen ympäristö ei ole kaikille lajeille soveltuva yhteys.[3] Luonnon ja kaupungin yhdistävien ekologisten käytävien kautta kaupunkien keskustoihin voi tulla esimerikiksi kettuja, jäniksiä, hirviä ja saukkoja, kuten Turussa.[4]

Ekologiset käytävät lisäävät eliöyksilöiden mahdollisuuksia säilyä hengissä. Petoeläimet voivat ekologisten käytävien kautta vaeltaa suuremmalle alueelle hankkimaan ravintoa.[2] Ekologinen käytävä myös mahdollistaa yksilöiden liikkumisen populaatiosta toiseen, mikä vähentää populaatioiden sisäsiittoisuutta.

Ekologisen yhteyden tarvitsee vain antaa eläimille kulkureitti, eikä sen siis tarvitse olla luontoarvoiltaan erityisen arvokasta tai lajeille hyvin soveltuvaa ympäristöä. Leveät käytävät ovat parempia kuin kapeat, mutta tärkeintä on yhteyden jatkuvuus.[2]

Ihminen voi hyödyntää ekologisia käytäviä virkistyskäyttöön ja koulujen luonto-opetukseen.[2]

  1. ekologinen käytävä Tieteen termipankki. Viitattu 23.7.2019.
  2. a b c d Kiljunen, Jari: Ekologiset käytävät: Immalanjärvi -Hiitolanjoki sll.fi. 2017. Viitattu 23.7.2019.
  3. Valkeakosken kanavan seudun ekologinen tarkastelu 13.8.2013. Valkeakosken kaupunkisuunnittelu. Viitattu 1.3.2022.
  4. Timo Vuorisalo: Kaupungin tärkein ekologinen verkosto Kansalliset kaupunkipuistot. Viitattu 1.3.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.