Energiakasvi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Energiakasvi on kasvi, jota viljellään biopolttoaineiden raaka-aineeksi. Valmistettava polttoaine voi olla kiinteää, nestemäistä tai biokaasua.

Kiinteät polttoaineet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasveja voidaan polttaa sellaisenaan (polttopuu), puuhiilenä tai pelletteinä. Kiinteät polttoaineet sopivat voimalaitoksiin ja rakennusten lämmitykseen. Yksinkertaisinta energiakasvien käyttöä on perinteinen puulämmitys.

Kiinteinä polttoaineina käytettäviä kasvilajeja esimerkiksi nopeasti kasvavat pajut, joita on kasvatettu 1970-luvulta asti käytettäviksi lämmitysenergian tuotannossa polttoaineena metsästä saatavan hakkeen rinnalla tai sijasta.[1] Kasvaessaan paju varastoi auringon energiaa kemialliseen muotoon fotosynteesiä käyttäen. Pajun ongelmana on sen siitepölyn aiheuttamat oireet allergiaa sairastaville. Haittaa voi torjua viljelemällä vain naaraspuolisia eli emikasveja.

Tropiikissa haitallisena vieraslajina leviävä alkujaan eteläamerikkalainen vesihyasintti sopii pellettien raaka-aineeksi.[2]

Nestemäiset polttoaineet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenteen käyttöön on kasveista jalostettu nestemäisiä polttoaineita kuten biodieseliä ja bioetanolia.

Euroopassa biodieseliä varten kasvatetaan rapsia. Vuonna 2012 dieseliin sekoitetusta kasvisöljystä 80% oli rapsiöljyä. Rapsiöljyntuotannon koko elinkaaren tarkastelu on kuitenkin osoittanut, etteivät kasvuhuonekaasujen päästöjen vähennykset kuitenkaan välttämättä täytä EU:n tavoitteita.[3]

Myös hampun käyttöä energiakasvina on tutkittu.[4] Hampun rakenne myös mahdollistaa suuren sadonkorjuuprosentin. Runko on paksu eikä ylimääräisiä lehtiä ja hauraita osia ole, jotka varisisivat maahan sadonkorjuun aikana.lähde?

Tropiikissa kasvatetaan paljon palmuöljyä. Ympäristöjärjestöt ovat kuitenkin huolissaan öljypalmun viljelyyn liittyvistä ympärisyöuhkista.[5]

Muita kasvilajeja ovat öljyjatropa[6]

Bioetanolia valmistetaan tärkkelys-, selluloosa- tai sokeripitoisista kasveista kuten suokeriruo'osta ja sokerijuurikkaasta, vehnästä ja maissista.[7]

Biokaasu syntyy mädättämällä vihreää kasvimassaa anaerobisissa oloissa, jolloin syntyy metaania. Sitä voidaan käyttää sähkön- ja lämmöntuotannossa sekä puhdistaa liikennepolttoaineeksi tai suoraan kaasuverkkoon syötettäväksi. Maissi ja ahdekaunokki on todettu tähän hyvin sopiviksi lajeiksi.[8]

Energiakasvit Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bioenergiayhdistys Finbion mukaan Suomessa voidaan tuottaa 8 TWh peltoenergiaa. Finbio arvioi energiakasvien viljelyalaksi 250 000 ha ja olkien keräysalaksi 100 000 ha (2020). Vuonna 2007 ruokohelpiä viljeltiin 20 000 ha ja käytettiin 30 voimalassa.[9] Ruokohelven kuljettaminen osoittautui kalliiksi ja sen polttaminen vaikeaksi, joten 2010-luvulla voimalat luopuivat asteittain sen energiakäytöstä.[10]

  1. Pajubuumi jäi tulematta Maaseudun Tulevaisuus. 2015. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 21.11.2017.
  2. Munjer K ja muut: On the potential of water hyacinth as a biomass briquette for heating applications International Journal of Energy and Environmental Engineering. 2016. Viitattu 21.11.2017.
  3. Natasha Gilbert: Rapeseed biodiesel fails sustainability test Nature. 2012. Viitattu 21.11.2017.
  4. Hemp Biodiesel: When the Smoke Clears Biodiesel. 2007. Viitattu 21.11.2017.
  5. Tuottoisa biodiesel – ympäristöuhka vai mahdollisuus? Yle. 2015. Viitattu 21.11.2017.
  6. Jatropa - lupaava biodieselin raaka-aine Global.fi. 2006. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 21.11.2017.
  7. Bioetanolia maatalouden selluloosavirroista VTT Tiedotteita. 2007. Viitattu 22.11.2017.
  8. Maissi ja ahdekaunokki lupaavia energiakasveja Maaseudun tulevaisuus. 2013. Viitattu 21.11.2017.
  9. Finbio: Ruokohelpi tärkein energiakasvi, Helsingin Sanomat 29.8.2007 B9
  10. "Ruokohelvestä ei ollutkaan kultakaivokseksi" Yle. 2013. Viitattu 21.11.2017.