Etelänkeiju

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Etelänkeiju
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Ulappalinnut Procellariiformes
Heimo: Ulappakeijut Hydrobatidae
Suku: Etelänkeijut Oceanites
Laji: oceanicus
Kaksiosainen nimi

Oceanites oceanicus
(Kuhl, 1820)

Alalajit
  • Oceanites oceanicus oceanicus
  • Oceanites oceanicus exasperatus
Katso myös

  Etelänkeiju Wikispeciesissä
  Etelänkeiju Commonsissa

Etelänkeiju (Oceanites oceanicus) on pieni Antarktiksen tuntumassa elävä merilintu. Heinrich Kuhl antoi lajille englanninkielisen nimen Wilson's Storm-petrel skotlantilaisen ornitologin Alexander Wilsonin kunniaksi.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yläperän valkea laikku paistaa räikeästi päältä muuten noenmustassa ja alta mustanruskeassa höyhenpuvussa. Lajista tunnetaan 2 alalajia, nimialalaji O. o. oceanicus ja eteläisempi O. o. exasperatus. Aikuisen linnun pituus on noin 15–19 cm ja sen siipien kärkiväli on noin 38–42 cm. Aikuinen etelänkeiju painaa 34–45 grammaa.

Etelänkeiju pesii Etelä-Atlantin syrjäisillä saarilla lähellä Etelämannerta. Muulloin sen tapaa enimmäkseen merellä. Eteläisen pallonpuoliskon talven lähestyessä etelänkeiju muuttaa päiväntasaajan yli Pohjois-Atlantin vesille. Maailman populaatio on kooltaan noin 6 miljoonaa yksilöä. Laji ei ole uhanalainen.[1]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin elinympäristöä ovat valtameret ja niiden kallioiset pikkusaaret.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelänkeiju pesii yhdyskunnittain joko rantakallioille tai rinteiden hienojakoiseen maahan. Naaras munii 1 munan, jota molemmat puolisot hautovat noin 43 vrk. Ne myös ruokkivat ja hoitavat poikasta yhdessä. Laji liikkuu pesimäaikana öisin välttääkseen ryöstelevät kihut ja lokit.

Etelänkeijujen ravintoa ovat krillit, pikkukalat ja nilviäiset.

  1. a b BirdLife International: Oceanites oceanicus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)