Eugène Carrière

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eugène Anatole Carrière (18. tammikuuta 1849 Gournay-sur-Marne, Seine-et-Oise Ranska27. maaliskuuta 1906 Pariisi)[1] oli ranskalainen symbolisti, fin de sièclen taiteilija. Hänelle on ominaista yksivärinen ruskea paletti. Hän oli kuvanveistäjä Rodinin läheinen ystävä, ja häneltä saivat vaikutteita Matisse ja Picasso (Carrièren yksivärisen tyylin on nähty vaikuttaneen Picasson siniseen kauteen).

Pöytään nojaava nainen, 1893

Carrière opiskeli Pariisissa École des Beaux-Artsissa ja myöhemmin Cabanelin johdolla. Ranskan–Saksan sodan aikana hän oli jonkin aikaa vankina Dresdenissä, missä Rubens teki hänen pysyvän vaikutuksen, kuten ilmenee nuoruudentöiden vahvoista väreistä. Noin vuonna 1890 hän omaksui harmaan utuisen väriskaalan, jossa oli hänen taiteelleen niin ominaisia valon ja varjon vastakohtaisuuksia mutta jota kukaan muu taiteilija ei ole kyennyt aidosti jäljittelemään. Hänen aiheensa ovat yleensä kotipiiristä, ja yhä uudelleen hän kuvaa vaimoaan. Ensimmäinen niistä, Nuori äiti (1879), on nykyisin Avignonin museossa, sen jälkeen tulivat Sairas lapsi (Montargis) ja loistava kuvanveistäjä Devillez'n muotokuva.

Carrière kuului sesessionismin johtohahmoihin ja oli perustamassa Société Nationale des Beaux-Artsia, jossa oli esillä hänen teoksistaan muun muassa Uni (1890), kuuluisa muotokuva Paul Verlainesta (1891, Luxembourg), Äitiys (1892, Luxembourg), Kristus ristillä (1897) ja Madame Menard-Dorian (1906). Hän myös suunnitteli muistomerkin Verlainelle Rodinin tyyliin ja kirjoitti kauniisti ja kiinnostavasti taiteesta. Pariisin musée d'Orsayssa on muutamia hänen teoksiaan.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]