Fleet in being

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Fleet in being (englantia, 'olemassaoleva laivasto') on merisodankäyntiin liittyvä käsite, jossa laivaston voimapotentiaali jo sellaisenaan sitoo paljon vastustajan voimavaroja, vaikka se ei kävisi taisteluun. Fleet in beingin tavoitteena on paikallisen ylivoiman saavuttaminen ja vihollisen taisteluvoimien sitominen niin, ettei niitä kyetä käyttämään muualla.lähde?

Sekä ylivoimainen että alivoimainen osapuoli voivat harjoittaa fleet in beingiä. Ylivoimassa se merkitsee niin suuren ylivoiman luomista, että vaikka taisteluun ryhtyminen on viholliselle erittäin suuri riski, vihollinen joutuu kuitenkin jakamaan voimaansa tämän riskin tasapainottamiseen, jolloin vihollinen ei voi käyttää voimiaan muualla. Alivoimaisen osapuolen kannattaa harjoittaa fleet in beingiä: tällöin se keskittää voimansa niin, että se on yhtäällä ylivoimainen, pyrkii liikkumaan ja välttämään taistelua sekä pakottaa vihollisen tilanteeseen, jossa se joutuu irrottamaan voimiaan takaa-ajoon.lähde?

Suomen puolustusstrategiaa voidaan luonnehtia myös fleet in beingiksi. Suomen puolustusvoimien, joka on määrällisesti alivoimainen mahdollisiin hyökkääjiin verrattuna, tarkoituksena on keskitetyin voimin aluepuolustuksessa aiheuttaa viholliselle niin suuret tappiot ja sitoa niin paljon vihollisen voimia, ettei hyökkäys Suomeen kannata, vaan se tulee liian kalliiksi.lähde?

Fleet in being on sukua John Clerk of Eldinin periaatteelle (engl. Eldin’s Principle). Eldinin periaatteen mukaan alivoimaisen osapuolen tulee toimia niin, että ylivoimainen vihollinen joutuu jakamaan voimansa, kun taas alivoimainen pyrkii vastaavasti yhdistämään omansa ja keskittämään ne yhtä vihollisen osastoa vastaan kerrallaan, jolloin alivoimainen osapuoli kykenee saavuttamaan paikallisen ylivoiman edun.lähde?

Ennen maailmansotia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käsite ”fleet in being” tuli käyttöön vuonna 1690 Englannissa. Merilordi lordi Torrington joutui kohtaamaan ylivoimaisen Ranskan laivaston Englannin kanaalissa ja neuvoi välttämään taistelua, kun tavallisesti Kuninkaallinen laivasto oli ylivoimainen ja pyrki aina taisteluun vihollisen kanssa. Tämä pakotti ranskalaiset pitämään aluksensa kanaalissa ja esti niiden toiminnan muualla.lähde?

Ensimmäisessä maailmansodassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisessä maailmansodassa Saksan laivasto sovelsi strategiaa jättämällä taistelulaivansa satamaan. Saksan voima ei riittänyt Kuninkaallisen laivaston haastamiseen maailmanlaajuisesti, mutta satamassa Hochseeflotte sitoi Home Fleetin ja merkittävän määrän Kuninkaallisen laivaston voimia tämän uhan kohtaamiseen; samanaikaisesti Saksa kykeni toimimaan suhteellisen vapaasti Itämerellä.lähde?

Jouduttuaan alakynteen toisessa maailmansodassa Intian valtamerellä, brittiamiraali Sir James Somerville ylläpiti vuoden 1942 aikana fleet in beingiä neljällä vanhalla taistelulaivalla ja yhdellä tukialuksella; ne sitoivat japanilaisten voimia niin, etteivät he kyenneet käyttämään niitä muualla, ja vapauttivat yhdysvaltalaisia käymään risteilijäsotaa Tyynellä valtamerellä. Myös Suomen panssarilaivoja Väinämöistä ja Ilmarista voidaan luonnehtia fleet in beingiksi.lähde?

Toisessa maailmansodassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa maailmansodassa jo tieto Saksan taistelulaiva Tirpitzin lähtemisestä merelle sai saattue PQ 17:n hajaantumaan, jolloin sukellusveneet ja Saksan ilmavoimien torpedokoneet pystyivät upottamaan saattueen laivoja yksitellen.lähde?

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]