Hannu Riikonen (taiteilija)
| Hannu Riikonen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. joulukuuta 1945 Korpilahti |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Taiteilija | |
| Ala |
maalaustaide kuvanveisto installaatio |
| Kuuluisimpia töitä | Juice |
Hannu Riikonen (s. 13. joulukuuta 1945 Korpilahti) on suomalainen kuvanveistäjä[1] ja taidemaalari. Riikosen naivistis-realistiset ja usein myös humoristiset teokset kuvaavat runsasmuotoisia ihmishahmoja ja eläimiä eri tilanteissa.[2] Viimeaikaisissa teoksissa Riikosen ilmaisu on ollut pelkistetympää ja abstraktimpaa.[3][2]
Riikonen tunnetaan muun muassa Juice-veistoksesta, joka oli esillä Tampereen rautatieasemaa vastapäätä Aula-baarissa.[4] Teosten materiaaleina on maalattu kipsi, puu ja kevytmuovit. Hän käyttää tekniikkaa, jossa puu ja solumuovi päällystetään kankaalla sekä viimeistellään akryyliväreillä ja lakalla.[5][6]
Taiteilijanura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvanvalmistusta ammattioppilaitoksessa opettanut Riikonen on taiteilijana itseoppinut.[7] Runsaasti näyttelyitä pitäneen Riikosen töitä oli ensi kerran esillä Nuorten näyttelyssä 1970.[2] Hän liittyi 1972 Taidemaalariliittoon ja muutti 1973 Kuopioon ja 1975 Tampereelle. Riikonen alkoi 1976 tehdä myös kipsiveistoksia ja liittyi samana vuonna Tampereen Taiteilijaseuraan.[8]
Riikonen liittyi vuonna 1982 Suomen Kuvanveistäjäliittoon ja alkoi 1984 tehdä maalattuja puu- ja sekatekniikkaveistoksia sekä reliefejä. Riikonen kokeili 1980-luvulla myös video- ja tietokonetaidetta. Hän siirtyi 1990 myös veistosinstallaatioihin. Riikosen taidetta ollut esillä muun muassa Itäkeskuksen metroasemassa Helsingin juhlaviikkojen aikana 1987, Mäntän kuvataideviikoilla 1995 ja 2001 sekä kansainvälisessä kutsunäyttelyssä Pärnussa.[8] Yksityisnäyttelyitä on ollut muun muassa Galleria Sculptorissa, Mikkelin, Oulun, Keravan ja Hämeenlinnan taidemuseoissa[9] sekä BELA Biennalissa Portugalissa 2012.
Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Riikonen aloitti dada- ja poptaide-vaikutteisilla esinekollaaseilla 1970-luvulla.[2] Riikosen tyyliä luonnehditaan usein naivismiksi, mutta hän soveltaa tyyliä varsin väljästi.[10] Mukana on muun muassa kitsch-sävytteistä banaaliutta[11] sekä satiirista kyynisyyttä.[3]
Esittävät teokset käsittelevät usein yhteiskunnallisia teemoja pienen ihmisen näkökulmasta[7] ja muun muassa suomalaisuuden olemusta.[2] Ihmishahmot ovat enemmän tyyppejä kuin persoonia. Kansanominaisuuksiin viittaavat hahmot muistuttavat toisinaan myös ITE-taiteilijoiden veistoksista tuttuja ihmistyyppejä. Reliefeissä taas on opettavaisen kolmiulotteisen huoneentaulun tuntua.[3]
Kriitikko Hannu Castren on luonnehtinut Riikosen veistoksia piikiksi runsaassa lihassa. Castren on verrannut Riikosen pulleita figuureja Picasson 1920-luvun surrealistisiin mutta antiikin perinnettä jatkaviin hahmoihin, ja Aaltosen Hämeensillan veistoksiin.[12]
Myöhemmissä abstraktimmissa veistoksissa on kaksoiskuvamaisuutta,[3] ne peilautuvat symmetrisesti eri suuntiin.[6]
Teosten vaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiemmin Aula-baarissa ollut Riikosen Juicea esittävä veistos on nykyisin Juicen kirjastossa Tampellan alueella. Kirjasto on Viola-kodin tiloissa Reino & Aino Kotikenkä -yhtiön Arto Huhtisen lahjoittamana.[4] Maalattu kipsiveistos on vuodelta 1987.[13]
Huomiota herätti 1990-luvulla myös Kerttu, joka synnytti Jyväskylän paikallislehdissä keskustelua "pornopatsaista". Kohun vuoksi teos jouduttiin poistamaan 1994 julkisista tiloista ja sijoittamaan kaupungintalolle kaupunginsihteerin huoneeseen.[14]
Riikosen maalaus Miesten ehdoilla (1982) on Eero Koivistoisen levyn Kallista on ja halvalla menee kannessa.[15]
Julkiset teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vuoroin vieraissa 1978, Opettajainkoulutuslaitos, Hämeenlinna[1]
- Salatut valheet, Tervetuloa ikävä ja Juice, 1981–87. Hotelli Tampere[1]
- Diletantti 1986, Hakkarin yläaste, Lempäälä[1]
- Citymies 1987, Hervannan ammattioppilaitos, Tampere[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e CV, Kuvanveistäjäliitto.[vanhentunut linkki] Viitattu 15.11.2012.
- ↑ a b c d e Hannu Riikonen – Maalattuja teoksia 11.3.-29.3.2009. Helsingin taiteilijaseura, Galleria Katariina (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 20.11.2012.
- ↑ a b c d Jukka Yli-Lassila: Riikosen satiiri räiskyy väreissä. Helsingin Sanomat 18.3.2009. Viitattu 15.11.2012.
- ↑ a b Juicen kirjasto ja kulttuuriraitti avattiin Elisa-uutiset 21.2.2012 Viitattu 15.11.2012.
- ↑ Juhlanäyttely, Tampereen Taiteilijaseura.[vanhentunut linkki] Viitattu 17.9.2010.
- ↑ a b Hannu Riikonen: maalauksia, veistoksia, installaatioita. Tampereen nykytaiteen museo, 1991. S.5.
- ↑ a b Päivi Ahdeoja: Flamencoa ja fantasiaa, Tuusulan taidemuseo, Taidekeskus Kasarmi.[vanhentunut linkki] Viitattu 15.11.2012.
- ↑ a b Hannu Riikonen, kuvataiteilijamatrikkeli. Viitattu 20.12.2012.
- ↑ CV kuvataiteilijamatrikkeli (pdf) Viitattu 20.11.2012.
- ↑ Tikanojan taidekoti, arkisto. Hannu Riikonen — Miesten ehdoilla? 11.3 — 4.4.2000 (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 15.11.2012.
- ↑ Hannu Riikonen, Suomen kuvanveistäjäliitto (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 15.11.2012.
- ↑ Huittinen katugalleria (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 15.11.2012.
- ↑ Kuvanveistäjäliitto (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ 5.1.- Holvi Välisoitto Jyväskylän taidemuseo (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 15.11.2012.
- ↑ Taidetta levynkansissa – näyttely Raision kaupunginkirjaston musiikki- ja taideosastolla Viitattu 21.11.2012.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heinänen, Satu ja Riikonen Hannu, 1991. Hannu Riikonen: maalauksia, veistoksia, installaatioita. Tampere: Tampereen nykytaiteen museo.
- Itkonen, Satu: Sydän siveltimellä. Suomalaista naivismia, s. 100-103. Taidepiste, 1998. ISBN 951-96451-3-6.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hannu Riikosen kotisivut
- Hannu Riikonen (taiteilija) Kansallisgallerian kokoelmissa
- Hannu Riikonen taiteilijamatrikkelissa
- Riikonen Taidemaalariliiton sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||
