Heckin alkuhärkä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Heckin alkuhärkä
Alkuperä ja nimet
Rodun syntyaika: 1900-luvun alku
Polveutuminen: useita erilaisia eurooppalaisia rotuja
Muita nimityksiä: Heck aurochs, Heck cattle
Esiintyminen
Maailmanlaajuinen merkitys: noin 2 000 eläintä
Ominaisuudet
Paino: 600–900 kg
Aiheesta muualla

Heckin alkuhärkä Commonsissa

Heckin alkuhärkä on nautarotu, joka luotiin yrityksenä takaisinristeyttää alkuhärkä nykyisistä alkuhärästä polveutuvista nautaroduista. Se tunnetaan myös nimellä "uusi alkuhärkä" (reconstructed aurochs).[1] Rotu muistuttaa esikuvaansa ulkoisesti, mutta on sitä merkittävästi pienempi.[1]

Heckin alkuhärkä kehitettiin 1900-luvun alkupuolella, kun saksalaiset veljekset Heinz Heck ja Lutz Heck yrittivät takaisinristeyttää nykynautarotuja kantamuodokseen alkuhäräksi. Münchenissä sijaitsevassa Hellabrunnin eläintarhassa työskennellyt Heinz Heck aloitti rodun työstämisen vuoden 1920 tienoilla. Berliinin eläintarhan johtajana toiminut Lutz Heck aloitti laajan jaostusohjelman natsien tuella toisen maailmansodan aikana. Uudelleenluotu alkuhärkä sopi natsipropagandaan osana arjalaisvaltion idyllistä historiaa. [1] Heinz Heck risteytti Münchenissä unkarintasankokarjaa, skotlantilaista ylämaankarjaa, murnau-werdenfelsinkarjaa, angelninkarjaa, saksalaista friisiläiskarjaa, podolicinkarjaa ja korsikankarjaa. Lutz Heck risteytti Berliinissä espanjalaisia ja ranskalaisia taisteluhärkärotuja muihin rotuihin. Risteytysten tulokset muistuttivat suuresti toisiaan. Berliinin kanta menetettiin toisen maailmansodan loppukahinoissa, ja nykyiset Heckin alkuhärät polveutuvat Münchenin kannasta. 1900-luvun lopulla muita niin kutsuttuja alkukantaisia rotuja risteytettiin Heckin alkuhärkiin tarkoituksena saada rotu muistuttamaan enemmän sukupuuttoon kuollutta alkuhärkää.

Heckin alkuhärkä -lehmä vasikoineen

Tyypillinen rodun sonni on ainakin 160 cm ja lehmä 140 cm korkea. Paino vaihtelee 600 ja 900 kg välillä. Rotu on 20–30 cm matalampi kuin alkuhärkä, jota muistuttamaan se luotiin. Jatkojalostus etenkin Saksassa pyrkii kuitenkin tekemään rodusta kookkaamman.

Heck-sonnit eivät ole juurikaan painavampia kuin useimpien kesynautarotujen sonnit; alkuhärkäsonnien uskotaan painaneen usein yli tonnin eli noin puolet sarvikuonon painosta. Niinpä laumaan tuotiin afrikkalaista watusi-rotua. Tuloksena oli jonkin verran kookkaampi eläin, mutta risteytys aiheutti lehmissä hedelmättömyyttä, mikä viittaa siihen, että näiden Bos-suvun populaatioiden välille oli syntynyt vuosituhannen kuluessa geneettistä divergenssiä. Uudet risteytykset ratkaisivat lehmien hedelmättömyysongelman.

Eläintarhojen ulkopuolella Heckin alkuhärkiä syntyi ensi kerran vuonna 1980. Rotuun rekisteröityjä eläimiä oli tuolloin 88.

Euroopassa Heckin alkuhärkiä on noin 2 000 eläintä, Euroopan ulkopuolella muutamia.

Alankomaissa Lelystadin lähellä sijaitsevan Oostvaardersplassenin luonnonsuojelualueella vaeltaa noin 600 Heckin alkuhärkää ilman ihmiskontaktia. Rodun laumoja on myös Nesseauen luonnonsuojelualueella Jenan lähellä Thüringenissa ja Grubenfelder Leonien luonnonsuojelualueella Baijerin Auerbachissa. Vuonna 2000 Ranskassa oli rekisteröitynä noin sata rodun edustajaa. Vuonna 2009 Belgiasta tuotiin Lounais-Englantiin yhdeksän lehmää ja neljä sonnia.[2]

Vaikka sukupuuttoon kuolleen lajin uudelleenherättäminen voi vaikuttaa hyvältä ajatukselta, "takaisinristeytys" on tiedeyhteisössä kiistelty menetelmä. Nykybiologit ovat yhtä mieltä siitä, että Heckien menetelmässä "uudelleenluoda" alkuhärkä oli virheellinen: kun geneettinen linja on kerran katkennut, sitä ei voida enää "takaisinristeyttää". Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että menetelmä on suorastaan petollinen. Esimerkiksi Białowiezan luonnonsuojelualueen professori Z. Pucek on luonnehtinut Heckin alkuhärkää "1900-luvun suurimmaksi tiedehuijaukseksi". Pucek on omistanut elämänsä säilyttääkseen visentin, jota jotkut pitävät kilpailijana Heckin alkuhärän kehitykselle.

Toisaalta jotkin tahot pitävät Heckin alkuhärkää mitä sopivimpana rotuna alhaisen intensiteetin laidunnussysteemeihin tietyntyyppisillä luonnonsuojelualueilla koska rotu on karaistunut eikä tarvitse ihmisen huolenpitoa. Rotua levitetään joillakin alueilla täyttämään sukupuuttoon kuolleen megafaunan paikka ekosysteemissä. Toisaalta on epäselvyyttä siitä, mihin ekologiseen lokeroon alkuperäinen alkuhärkä itse sijoittui. Frans Veran mukaan alkuhärkä eli puuryhmien täplittämillä ruohomailla ja tukee rodun käyttöä luonnonsuojelussa. Toisaalta Cis van Vuure esittää kirjassaan Retracing the Aurochs: History, Morphology and Ecology of an Extinct Wild Ox alkuhärän eläneen tiheissä metsissä ja suomailla ja visentin hallinneen avointa maastoa. Visentin tukijoiden mukaan Heckin alkuhärän käyttö luonnonsuojelussa on suhdetoimijoiden juoni, jonka tarkoituksena olisi lisätä Heckin alkuhärän suosiota visentin kustannuksella.

Joka tapauksessa nykyajan maatalouskarjan jalostuksen näkökulmasta Heckin alkuhärkä edustaa tärkeää elinvoimaisten geenien lähdettä. Koska yksi ainoa hyvägeeninen siitossonni voi keinosiemennyksen keinoin saada jopa sata tuhatta jälkeläistä, sisäsiitos on nykyaikaisessa nautakarjan jalostuksessa vakava uhka ja voi johtaa tauteihin, joista Heckin alkuhärkä ja vanhat maatiaisrodut harvoin kärsivät.

Rotujärjestöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • SIERDA – Syndicat International pour l’Elevage, la Reconnaissance et le Développement de l’Aurochs-reconstitué (suom. ''Kansainvälinen yhdistys uuden alkuhärän jalostuksen, tunnetuksi tekemisen ja kehityksen edistämiseksi)
  1. a b c de Bruxelles, Simon: The Times: A shaggy cow story: how a Nazi experiment brought extinct aurochs to Devon Times Online. 22.5.2009. Arkistoitu 8.5.2009. Viitattu 18.10.2009. (englanniksi)
  2. Milmo, Cahal: Hitler has only got one bull (and it's alive and well in the West Country) The Independent. 22.4.2009. Viitattu 18.10.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]