Heinrich von Geymüller

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Heinrich von Geymüller

Heinrich (Henry, Henri) von Geymüller, s. Falkner, (12. toukokuuta 1839 Wien, Itävalta19. joulukuuta 1909 Baden-Baden, Saksa[1]) oli sveitsiläinen arkkitehti ja taidehistorioitsija, arkkitehtuurihistorioitsija ja arkkitehtuurimuistomerkkien entistämisen asiantuntija. Hän valmistui ensin insinööriksi Lausannessa mutta opiskeli sittemmin arkkitehtuuria Berliinissä ja Italiassa. Hän asui ensin Pariisissa, mistä hän siirtyi Baden-Badeniin 1894.[2][3]

Sukunimi Geymüller on peräisin adoptioperheeltä.[3]

Kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Les projets primitifs pour la basilique de Saint-Pierre à Roine (1875–1880)
  • Raffaello Sanzio studiato come architetto (1884)
  • Les Du Cerceau, leur vie et leurs oeuvres (1887)
  • Die Baukunst der Renaissance in Frankreich (1898–1901)
  • Die Architektur der Renaissance in Toscana, ensin yhdessä Carl Martin von Stegmannin kanssa mutta jatkoi yksin vuodesta 1901 Stegmannin kuoleman jälkeen.
  1. Heinrich von Geymüller, RKD. Päivitetty 18.11.2021. Viitattu 3.1.2012
  2. Geymüller, Heinrich von, Tietosanakirja. Osa 11. Täydennysosa. Palsta 310. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1922
  3. a b Paul Bissegger, Heinrich de Geymüller Historisches Lexikon der Schweiz 24.1.2018. Viitattu 3.1.2023 (saksaksi, ranskaksi, italiaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä arkkitehtiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.