Isolimaska

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isolimaska
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Alismatales
Heimo: Vehkakasvit Araceae
Suku: Isolimaskat Spirodela
Laji: polyrrhiza
Kaksiosainen nimi

Spirodela polyrrhiza
(L.) Schleid.

Katso myös

  Isolimaska Wikispeciesissä
  Isolimaska Commonsissa

Isolimaska eli silmuisolimaska (Spirodela polyrrhiza tai Spirodela polyrhiza) on maapallolla laajalle levinnyt, veden pinnalla kelluvia suuria kasvustoja muodostava pieni kasvi.

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isolimaskan verson alapuoli ja juuret.

Isolimaskan 4–8 millimetriä pitkät versot ovat 5–15-juurisia. Juuret ovat tavallisesti alle 3 cm pitkiä. Versot kelluvat tavallisesti 2–5 verson ryhminä. Versot ovat lähes pyöreitä, ehytlaitaisia, 5–15-suonisia ja litteitä. Väriltään versot ovat päältä sinivihreitä ja alta sinipunaisia. Verson tyvi on hyvin lyhyt ja kalvomainen. Kukinto on vaatimaton. Suomessa isolimaskan ei tiedetä kukkineen.[2] Laji muodostaa syksyisin pieniä, tummia ja juurettomia talvehtimissilmuja.[3]

Isolimaskan levinneisyysalue on hyvin laaja mutta epäyhtenäinen. Sitä tavataan muun muassa suurimassa osassa Eurooppaa pohjoisimpia ja eteläisimpiä osia lukuun ottamatta, Lähi-idässä, Pohjois-Afrikassa, Aasian etelä-, kaakkois- ja itäosissa sekä Pohjois-Amerikan keski- ja eteläosissa.[4] Suomessa isolimaskaa esiintyy sisämaassa paikoitellen linjan VaasaMikkeli eteläpuolella. Pohjanlahden rannikolla levinneisyysalue jatkuu satunnaisena aina Perämeren perukoille saakka. Yleisin laji on Etelä-Suomessa.[5]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isolimaskaa kasvaa rehevissä ojissa, lammissa, järvissä ja joissa suojaisilla paikoilla. Laji on yleistynyt Etelä-Suomessa.[2] Isolimaska kasvaa usein yhdessä pikkulimaskan (Lemna minor) ja kupulimaskan (Lemna gibba) kanssa.[3]

Yhdysvalloissa isolimaskaa viljellään toisinaan eläinten rehuksi.[6]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Ålandstryckeriet, Mariehamn 2008.
  1. Spirodela polyrrhiza IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 506.
  3. a b Ålands flora 2008, s. 347.
  4. Den virtuella floran: Stor andmat (ruotsiksi) Viitattu 23.8.2010.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Kasviatlas 2009: Isolimaskan levinneisyys Suomessa Viitattu 22.8.2010.
  6. Den virtuella floran: Storandmatar (ruotsiksi) Viitattu 23.8.2010.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]