Jean-Daniel Cadinot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jean-Daniel Cadinot'n hauta.

Jean-Daniel Cadinot (10. helmikuuta 1944 Pariisi23. huhtikuuta 2008) oli ranskalainen homopornoelokuvien tuottaja ja ohjaaja.[1] Hänen studionsa, joka toimii hänen omalla nimellään, oli ensimmäinen laatuaan Ranskassa ja on vielä tänäänkin lajinsa tunnetuin ja arvostetuin. Hänen elokuviensa vaikutus oman genrensä sisällä on ollut merkittävä, sillä filmien omanlaatuinen gay-perspektiivi ja energinen seksuaalisuus voidaan havaita helposti Cadinot'n filmin jälkeen ilmestyneissä muissa genren elokuvissalähde?. Näin esimerkiksi studio Bel Amin filmeissä ja Howard Roffmanin valokuvissalähde?.

Cadinot on syntynyt Pariisissa Montmartren kukkulan juurella Batignollesin korttelissa. Hänen vanhempansa olivat räätäleitä. Viitaten vanhempiensa ammattiin on Cadinot ironisesti todennut, että kun hänen vanhempansa elämäntyönään vaatettivat miehiä, niin puolestaan on ansainnut maineensa riisumalla miehet alasti.

Cadinot itse tajusi jo kahdentoista vuoden iässä olevansa homoseksuaali. Opiskelunsa hän aloitti 60-luvun alussa pariisilaisessa l'École des Arts et Métiers -koulussa ja jatkoi niitä samassa kaupungissa olevassa École Nationale de Photographiessa. Hän aloitti ammatillisen uransa Valois-studioilla, jossa hän ohjasi pedagogisia ja perinteisiä kielenopetukseen liittyviä filmejä.

Nykyisin Cadinot'n perustamaa yritystä johtaa ja tuottajana toimii François Orenn, joka aiemmin teki musiikin useisiin Cadinot'n tuottamiin elokuviin.[2]

Ensiksi Jean-Daniel Cadinot loi uraa valokuvaajana. Hänen alastonvalokuvansa kirjailija ja esseisti Yves Navarresta sekä laulajista ja musiikintekijöistä Patrick Juvet'sta ja Pascal Auriat'sta loivat hänelle mainetta valokuvaajana. Mainetta saatuaan alkoi Cadinot myydä alastonvalokuviaan ja niiden mukana oli myös selvästi homoeroottisiakin valokuvia. Tämä innostikin hänet ohjaamaan ensimmäisen elokuvansa vuonna 1978. Mutta ennen lopullista siirtymistään elokuvan puolella hän valmisti 17 valokuva-albumia, joita on myyty yhteensä yli 170 000 kappaletta.

Elokuvaohjaaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oman yrityksensa French Artin kautta Cadinot toteutti ensimmäisen gay-filminsa Tendres adolescents. Tämän jälkeen Cadinot teki tusinan verran 16 mm:n tekniikalla toteutettuja filmejä omalle tuotantoyhtiölleen, ja tietenkin oman studionsa nimissä. Ensimmäisestä filmistään lähtien Cadinot on yleensä käsitellyt filmeissään jotain erityistä teemaa, kuten partiopoikien retkeä, metsäpaloa, elämää sisäoppilaitoksessa tai matkaa Venetsiaan. Viimeisimmissä töissä on painottunut voimakkaasti pohjoisafrikkalainen ympäristö ja näyttelijät. Tavallaan tässä on ollut kädenojennusta Ranskan yhteiskunnassa olevien etnisten ristiriitojen ratkaisemiseksi, ranskalaisten tulee huomata ns. siirtotyöläisten hienot ja arvostettavatkin puolet.

Usein elokuvien teemat ovat tavalla tai toisella Cadinot'n omaan elämään liittyviä ja eritoten osa hänen omaa nuoruuteensa. Ensimmäiset filmit olivat useimmiten rakennettu tavanomaisille gay-filmien kohtauksille tai jopa ns. hardcore-kohtauksille. Usein näitä kuitenkin sekoitettiin tyylillä yhteen ja samaan kokonaisuuteen.

Cadinot'n ohjaamat ja/tai tuottamat elokuvat ovat usein valaistukseltaan tai lähestymistavaltaan homoseksuaalisuuteen keveästi ja leikkisästi suhtautuvia. Niissä on usein dialogi, joskin hyvin minimaalinen ja kyse on satunnaisista kohtaamisista, jotka johtavat tilanteessa olevat henkilöt intiimiin kanssakäymiseen keskenään. Mutta viime vuosina Cadinot'n filmit ovat tulleet usein perinteisemmiksi kuin aiemmin ja niitä on ehkä hivenen vaikeampi erottaa muista Euroopassa ja Yhdysvalloissa tuotetuista genren elokuvista. Nykyisin myös Cadinot'n filmeissä seksikohtaukset tulevat entistä keskeisemmälle sijalle ja jopa nousevat tärkeämmiksi kuin esimerkiksi tilanteen järjestely ja ympäristö, missä filmin tapahtumat liikkuvat.

Filmien näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvien keskeisimmät näyttelijät ovat usein (varhemmissa elokuvissa huomattavasti vähemmän kuin uusimmassa tuotannossa) hoikkia ja nuoria. Näyttelijät ovat muuttuneet selvästi yhteiskunnan yleisten trendien mukaisesti. Lisäksi akrobaattiset asennot ovat lisääntyneet ja sukuelinten koon merkitys on kasvanut. Nämä tuntuvat selvästi Yhdysvalloista tulleilta vaikutteilta, jotka ovat siirtyneet myös Cadinot'n tuotantoon. Poikkeavaa kuitenkin Cadinot'lla on aina ollut erilaisen etnisen taustan omaavien näyttelijöiden käyttö. Siitä ei myöskään ole tehty numeroa amerikkalaisten interrasiaalisten elokuvien tapaan. Uusimmissa lähes kaikki oleelliset roolit on miehitetty Pohjois-Afrikasta lähtöisin olevilla nuorilla. Samoin filmien kuvauspaikat ovat olleet myös muualla kuin Ranskassa.

Itä-Euroopan vapautuminen kommunismista avasi ovat myös gay-elokuvien tuotannolle kyseisissä maissa. Eritoten Tšekki ja Unkari ovat olleet myös Cadinot'n elokuvien kohteena ja näiden maiden nuoret miehet ovat saaneet tilaisuuksia.

Cadinot'n filmit ovat saaneet osakseen runsaasti arvostusta. Ehkä niiden kaupallinen menestys lienee paras osoitus arvostuksesta ja varsinkin kun nyt yhä useammin ilmestyy "The Best" nimikkeen alla otteita aiemmista elokuvista.

Uusin ammatillinen tunnustus on parhaan ohjaajan palkinto elokuvasta Secrets de Famille Barcelonan Heat Gay -festivaaleilla vuonna 2004.

Televisiosarjassa Älä kerro äidille, sen brittiversiossa, elokuvan päähenkilö toteaa ykskantaan, että Cadinot'n gay-elokuvat ovat alansa parhaita.

  • Tendres Adolescents (1980)
  • Stop (1980)
  • Hommes De Chantier (1980)
  • Garçons De Rêves (1981)
  • Hommes préfèrent les Hommes (Les) (1981)
  • Scouts (1981)
  • Aime... Comme Minet (1982)
  • Garçons De Plage (1982)
  • Sacré Collège (1983)
  • Age Tendre et Sexes Droits (1983)
  • Charmants Cousins (1983)
  • Harem (1984)
  • Jeu De Pistes (Le) (1984)
  • Minets Sauvages (Les) (1984)
  • Stop Surprise (1984
  • Classe De Neige (1985)
  • Top Models (1985)
  • Voyage A Venise (Le) (1986)
  • Main Au Feu (La) (1989)
  • Pension Complète (1988)
  • Séance Particulière (1988)
  • Chaleurs (1987)
  • Deuxième Sous-sol (1987)
  • Escalier de Service (1987)
  • Amour Jaloux (L') (1986)
  • Garçon Près De La Piscine (Le) (1986)
  • Sous Le Signe De L'Etalon (1986)
  • Tequila (1993)
  • Gamins De Paris (1992)
  • Maison Bleue (La) (1992)
  • Service Actif II (1991)
  • Coursier (Le) (1990)
  • Service Actif (1990)
  • Crash Toujours (1989)
  • Désir En Ballade (Le) (1989)
  • Garçons D'Etage II (1996)
  • Pressbook (1996]
  • Garçons D'Etage (1995)
  • Maurice Et Les Garçons (1994)
  • Minets De L'Info (Les) (1994)
  • Musée Hom (1994)
  • Paradisio Inferno (1994)
  • Corps D'Elite (1993)
  • Expérience Inédite (L') (1993)
  • Squat (1999)
  • Etat D'Urgence (1998)
  • Macadam (1998)
  • Sortie De Secours (1998)
  • Insatiable (L') (1997)
  • Techno Boys (1997)
  • Coup De Soleil (1996)
  • Désirs Volés (1996)
  • Safari City (1999)
  • C'est La Vie (2000)
  • Double En Jeu (2000)
  • Sans Limite (2000)
  • S.O.S. (1999)
  • Cours Privés (2002)
  • Mon Ami, Mes Amants (2002)
  • Crescendo (2003)
  • Secrets de Famille (2004)
  • Hammam (2004)
  • Nomades (2005)
  • Plaisirs D'Orient (2005)
  • Les Portes du Desir (2005)
  • Les Tentation de Sodome (2006)
  • Princes Pervers ( 2006)
  • Parfums Erotiques (2007)
  • Trésors secrets (2007)
  • Duos de Choc (2008)
  • Subversion (2008)
  • Le Culte d'Eros (2009)
  1. Rice, G. Zisk: Jean-Daniel Cadinot, 1944-2008 Business. 28.4.2008. AVN. Viitattu 4.7.2021. (englanniksi)
  2. Interview de François par Kenny 7.10.2009. Cadinot.fr. Arkistoitu 23.2.2010. Viitattu 26.12.2009. (ranskaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]