Johannes Wulffert

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johannes (Johan) Wulffert (ven. Иван Густавович Вульферт, Ivan Gustavovitš Vulfert;[1][2] 5. maaliskuuta (J: 22. helmikuuta) 1785 Viipuri15. huhtikuuta (J: 3. huhtikuuta) 1848 Helsinki[3]) oli suomalainen Venäjän keisarikunnan armeijan kenraalimajuri.

Wulffert palveli Venäjän armeijassa vuodesta 1802 ja osallistui Napoleonin sotiin vuosina 1805–1814. Hän sai 1804 aliluutnantin, 1807 luutnantin, 1812 kapteenin, 1813 majurin ja 1814 everstiluutnantin arvon. Hän toimi suomalaistaustaisen kenraali Georg Magnus Sprengtportenin adjutanttina. Vuonna 1815 Wulffert palveli Puolassa ja vuodesta 1816 Ahvenanmaalla. Hän oli Turun komendanttina vuosina 1820–1829 ja Suomen santarmiosaston ensimmäisenä esiupseerina eli päällikkönä Helsingissä vuosina 1829–1836. Hänet ylennettiin vuonna 1835 everstiksi ja hän siirtyi vuonna 1837 ratsuväkeen saaden samalla kenraalimajurin arvon. Vuodesta 1840 hän oli Helsingin komendanttina.[1] Vuonna 1848 kuollut Wulffert on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaan vanhalle alueelle.[4]

Wulffertin puoliso oli Amalia Charlotta Henrika Fredrika von der Oelsnitz. Heille syntyi kahdeksan lasta.[1][5] Wulffertin veli oli Suomen postiylijohtaja Alexander von Wulffert.[6]

  1. a b c Harry Halén: Santarmisto Suomessa: Suomenmaalainen santarmikunta 1817–1917, s. 6, 38. Unholan aitta 41. Helsinki 2013.
  2. Список генеральских чинов российской императорской армии и флота: Вон–Вя (venäjäksi) Rusgeneral.ru. Viitattu 4.8.2023.
  3. Dödsfall. (ruotsiksi) Finlands Allmänna Tidning 17.4.1848, s. 3. Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 4.8.2023.
  4. (Johannes Wulffertin hauta) SukuHaku, Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 4.8.2023.
  5. Wulffert, Johannes Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  6. Osmo Jussila: "Keisarikunnan moraalilääkärit: Poliittinen santarmivalvonta Suomessa 1800-luvulla", s. 13, 33 teoksessa Ajankohta: Poliittisen historian vuosikirja 1994 (toim. Mikko Majander). Helsingin yliopiston poliittisen historian laitoksen julkaisuja. Tutkijaliitto, Helsinki 1993.