Jumalan laupeuden sunnuntai

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eugeniusz Kazimirowskin 1934 maalaama Jumalan laupeuden kuva.

Jumalan laupeuden sunnuntai on pääsiäisen 2. sunnuntai (eli 1. sunnuntai pääsiäisestä) Katolisessa kirkossa pääsiäisoktaavin eli pääsiäisviikon viimeisenä päivänä.[1]

Se palautuu pyhän Faustyna Kowalskan ilmestykseen, jonkä hän kirjasi päiväkirjaansa. Jumalan laupeuden sunnuntaihin liittyy Faustynan näkyjen mukaan suuria lupauksia: Joka tuona päivänä tulee elämän lähteelle, saa täydellisen anteeksiannon synneilleen ja niiden rangaistuksille... Tuona päivänä laupeuteni sisin on avoinna, vuodatan laupeuteni lähdettä lähestyvien sielujen ylle kokonaisen armolahjojen vyöryn; ... älköön yksikään sielu pelätkö lähestyä minua, vaikka hänen syntinsä olisivat punaiset kuin veri.[2] Tässä täydellinen anteeksianto syntien rangaistuksille merkitsee täydellistä anetta, jonka paavillinen penitentiariaatti on sittemmin myöntänyt.[3][4] Koko armon lupaus ei kuitenkaan sisälly pelkkään tavalliseen aneeseen. Teologi Ignacy Rozyckin mukaan ripittäytyminen ja ehtoollisen vastaanottaminen Jumalan laupeuden sunnuntaina on verrannollinen jopa "toiseen kasteeseen", sellaisena kun roomalaiskatolinen teologia sen käsittää, eli koko kasteessa saatavan armon uudistumiseen. Ripittäytyminen voi tapahtua myös muuna päivänä.[5][6]

Paavi Johannes Paavali II muutti pääsiäisajan toisen sunnuntain Jumalan laupeuden sunnuntaiksi. Hän kuoli itse tämän sunnuntain aattona, ja juuri sitä vietettäessä hänet julistettiin myös pyhäksi.[7]

Jumalan laupeuden sunnuntain aattona päättyy Jumalan laupeuden novena, joka alkaa pitkäperjantaina. Sen yhteydessä rukoillaan Jumalan laupeuden ruusukko[8]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kristinuskoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.