Keihästytönkorento

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Keihästytönkorento
Keihästytönkorentokoiras.
Keihästytönkorentokoiras.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Sudenkorennot Odonata
Alalahko: Hentosudenkorennot Zygoptera
Heimo: Tytönkorennot Coenagrionidae
Suku: Coenagrion
Laji: hastulatum
Kaksiosainen nimi

Coenagrion hastulatum
(Charpentier, 1825)

Katso myös

  Keihästytönkorento Wikispeciesissä
  Keihästytönkorento Commonsissa

Keihästytönkorento (Coenagrion hastulatum) on hentosudenkorentoihin kuuluva pienikokoinen ja hento sudenkorento. Lajin arvellaan olevan Suomen yleisin sudenkorentolaji.[3]

Keihästytönkorentonaaras.

Keihästytönkorennon kokonaispituus on 31–31 mm, josta takaruumin osuus on 22–29 mm. Koiraan vartalon pohjaväri on tasaisen taivaanvärinen, tummaa on melko vähän. Keskiruumiin sivujen sininen on vaaleampaa ja alapinta hieman vihertävä. Keskiruumiin olkajuovat ovat suhteellisen leveät. Takaruumiin toisessa jaokkeessa on lajille tyypillinen keihäänkärjen (tai sienen) muotoinen kuvio, joka on kannastaan kiinni jaokkeen alareunan mustassa reunuksessa. Kuvion edessä kärjen molemmin puolin on kaksi lyhyttä poikkijuovaa. Kolmannessa jaokkeessa kuvio muistuttaa terävää nuolenkärkeä, joka kattaa jaokkeesta kolmanneksen. Kolmannesta kuudenteen jaokkeet ovat ainakin puoliksi sinisiä, kahdeksas ja yhdeksäs jaoke ovat kokonaan vaaleat. Koiraan kaulus on tylppäkärkinen. Naaras on väriltään useimmiten vihreän- tai mustankirjava. Koko takaruumis on selkäpuolelta tumma. Naaraan kauluksen kärki muodostaa kolmiomaisen kärjen. Keihästytönkorentojen siivet ovat läpinäkyviä ja kapeita. Useimmat siipisolut ovat nelikulmaisia. Takasiivet ovat 16–23 mm pitkät. Levätessään siivet ovat muiden tytönkorentojen tapaan useimmiten yhdessä.[3][4]

Keihästytönkorento muistuttaa useimpia muita Suomessa tavattavia tytönkorentolajeja. Koiras muistuttaa erityisesti okatytönkorentoa ja kuutytönkorentoa. Naaras puolestaan muistuttaa eniten sirotytönkorentoa ja eteläntytönkorentoa.[3]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keihästytönkorento viihtyy lähes kaikenlaisten seisovien vesien äärellä. Erityisesti laji suosii suolampia, mutta on yleinen myös järvien lahdilla, jokisuvanteissa ja ojissa. Lajia tavataan myös merenlahdilla.[5]

Keihästytönkorentoa tavataan Keski- ja Pohjois-Euroopassa sekä Pohjois-Aasiassa. Suomessa lajia tavataan erittäin yleisenä koko maassa.[3][5]

Suomessa keihästytönkorentojen lentoaika on toukokuun lopusta elokuun loppupuolelle.[5]

  • Karjalainen, Sami, Suomen sudenkorennot. Uudistettu painos. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2010 (2002).
  1. Clausnitzer, V.: Coenagrion hastulatum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2009. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.8.2014. (englanniksi)
  2. Sami Karjalainen, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Keihästytönkorento – Coenagrion hastulatum Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. a b c d Korentowiki: Keihästytönkorento Viitattu 27.8.2011.
  4. Karjalainen 2010, s. 74, 79.
  5. a b c Karjalainen 2010, s. 79.