Kenraalin morsian

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kenraalin morsian
Ohjaaja Ville Salminen
Käsikirjoittaja Topias (Toivo Kauppinen)
Perustuu Toivo Kauppisen näytelmään Kenraalin morsian, 1949
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Harry Bergström
Kuvaaja Osmo Harkimo
Kauno Laine
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Lavastaja Aarre Koivisto
Pääosat Elsa Turakainen
Eino Kaipainen
Sakari Halonen
Kullervo Kalske
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Levittäjä Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 1951
Kesto 66 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kenraalin morsian on Ville Salmisen ohjaama suomalainen mustavalkoinen sotilasfarssi vuodelta 1951. Se pohjautuu Topiaksen näytelmään Kenraalin morsian vuodelta 1949.

Kevyessä farssissa kapteeni Saarron anoppi, rempseä matkakirjailija Sofi ”Tussari” Tissari (Elsa Turakainen) surrauttaa harjoitusleirille moottoripyörällä ja antaa sotapojille esimerkkiä, miten eletään.[1][2][3] Sotilaallisen äksiisin sijasta elokuva kertoo kesäisistä lemmenleikeistä.[4]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Elsa Turakainen  Sofi Tissari alias Tussari  
 Eino Kaipainen  kenraalimajuri Anton Narva  
 Sakari Halonen  sotamies Taavetti Hurskainen  
 Kullervo Kalske  kapteeni Veikko Saarto  
 Ruth Luoma-aho  Irma Saarto  
 Leena Häkinen  Kaisa  
 Eija Inkeri  luutnantti Naulan morsian  
 William Markus  luutnantti Naula  
 Irja Ranin  karjakko  
 Lasse Pöysti  Jukka, korpraali  
 Olavi Virtamo  sotamies  
 Kauko Vuorensola  korpraali  

Aikalaisarviossa Eugen Terttula (Suomen Sosialidemokraatti) huomautti, ettei elokuvalle ole eduksi jos sen parasta antia on musiikki. Hänen mukaansa Harry Bergström onnistuu pelastamaan aika monta kohtausta. Elsa Turakainen sai kiitosta usealta kriitikolta, mutta soraääniäkin kuului, kuten Rakel Jylhän (Keskisuomalainen) kommentti: Turakainen ”ei tällä kertaa saavuta samanlaista täysosumaa kuin Kauniin Veeran tummista silmistä laulavana ruhtinattarena.”[5]

Myöhemmässä kritiikissä Arto Pajukallio (Helsingin Sanomat) luonnehtii elokuvaa musiikkinumeroilla jatketuksi kankeaksi sotilasfarssiksi.[3] Toisen kriitikon (Tv-maailma 5/2012) mukaan rutiinityönä ohjatun elokuvan parasta antia on Elsa Turakaisen iloinen säteily.[4]

  1. Telvis.fi.
  2. Yle.fi Tv2 (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. a b Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 4.4.2011, s. D 5.
  4. a b Päivän elokuvia. Tv-maailma 5/2012, s, 21.
  5. Kenraalin morsian Elonet. Lehdistöarvio. Viitattu 22.3.2014.


Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.