Kingdom of the Planet of the Apes

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kingdom of the Planet of the Apes
Ohjaaja Wes Ball
Käsikirjoittaja Josh Friedman
Tuottaja
Säveltäjä John Paesano
Kuvaaja Gyula Pados
Leikkaaja
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö 20th Century Studios
Chernin Entertainment
Levittäjä 20th Century Studios
Ensi-ilta Suomi 8. toukokuuta 2024
Yhdysvallat 10. toukokuuta 2024
Kesto 145 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 160 miljoonaa dollaria
Tuotto 305 miljoonaa dollaria
Edeltäjä Sota apinoiden planeetasta
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kingdom of the Planet of the Apes on vuonna 2024 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen tieteistoimintaelokuva. Sen käsikirjoitti Josh Friedman ja ohjasi Wes Ball. Se on osa elokuvasarjaa Apinoiden planeetta. Toisin kuin kaikki edeltäjänsä, tämän elokuvan nimeä ei ikinä suomennettu.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmen sadan vuoden jälkeen Caesarin kuolemasta, apinat ovat muodostaneet lukuisia klaaneja, kun taas suurin osa ihmisistä on taantunut villeiksi. Noa, nuori simpanssi haukkametsästystä harjoittavasta klaanista, valmistautuu aikuistumisriittiin keräämällä kotkanmunia ystäviensä Anayan ja Soonan kanssa. Ihmiskeräilijä seuraa Noaa kotiin ja rikkoo vahingossa hänen munansa taistelun aikana ennen pakenemistaan. Etsiesään korvaavaa munaa Noa kohtaa ryhmän apinahyökkääjiä, joilla on sähköaseita. Noa piiloutuu heiltä, mutta apinat seuraavat hänen hevostaan takaisin klaaniin. Noa kiirehtii kotiin ja löytää kylänsä liekeissä; hyökkääjien johtaja Sylva tappaa Noan isän ja pudottaa Noan korkealta lavalta.

Kuolemaan jätettynä Noa herää ja huomaa, että hänen klaaninsa on siepattu. Hän hautaa isänsä ja lähtee pelastamaan klaaniaan. Matkallaan häneen liittyy Raka, oranki, joka kertoo Noalle Caesar'in opetuksista. Apinat huomaavat, että ihmiskeräilijä seuraa heitä; Raka tarjoaa tälle ruokaa ja peiton ja nimeää hänet Novaksi. Kun kolmikko kohtaa ryhmän villejä ihmisiä, Sylvan hyökkääjät iskevät yllättäen. Noa ja Raka pelastavat Novan, joka heidän yllätyksekseen osaa puhua. Nova paljastaa nimensä olevan Mae ja että hyökkääjät veivät Noan klaanin vanhan ihmisten varaston ulkopuolella sijaitsevaan rantakylään. Heidän ylittäessään siltaa matkallaan kylään, Sylva väijyttää heidät. Taistelun aikana Raka pelastaa Maen hukkumiselta mutta joutuu virran viemäksi. Noa ja Mae vangitaan ja viedään apinoiden kylään.

Noa tapaa jälleen klaaninsa ja tutustuu apinoiden itseään kuninkaaksi kutsuvaan johtajaan, Proximus Caesariin. Proximus on orjuuttanut muita klaaneja pakottaen heidät työskentelemään vanhan ihmisten teknologian avaamiseksi varastossa. Proximus kutsuu Noan päivälliselle yhdessä Maen ja Trevathanin, ihmisten vangin kanssa, joka opettaa Proximusille vanhasta ihmisten maailmasta. Proximus uskoo, että Noan älykkyys voisi auttaa avaamaan varaston ja varoittaa häntä, että Maella on oma agenda. Noa vaatii Maelta totuutta vastineeksi avustaan. Mae kertoo tuntevansa salaisen sisäänkäynnin varastoon ja sanoo, että siellä on mystinen "kirja", joka voi palauttaa puhekyvyn ihmisille. Noa suostuu auttamaan häntä päästäkseen varastoon, toivoen tuhoavansa Proximuksen kylän ja johdattavansa klaaninsa takaisin kotiin. Noa, Mae, Soona ja Anaya asettavat salaa räjähteitä kylän ympärille. Trevathan huomaa heidät ja aikoo varoittaa Proximusta, mutta Mae tappaa hänet.

Ryhmä menee varastoon, joka on sotilastukikohta, jossa on asevarasto ja Maen "kirja", joka on avain satelliitin salakirjoitusten purkamiseen. Apinat löytävät vanhoja kuvakirjoja, joissa ihmiset ovat hallitseva laji ja apinat ovat häkissä eläintarhassa. Kun ryhmä poistuu varastosta, Proximus ja hänen heimonsa kohtaavat heidät. Lightning, yksi Proximuksen apinoista, uhkaa tappaa Soonan, mutta Mae tappaa hänet aseella, jonka hän löysi. Proximus sanoo Maelle, että hän voi lähteä, jos kertoo, missä muut aseet ovat. Mae kieltäytyy ja laukaisee räjähteet, tulvistaen varaston apinoiden ollessa sisällä. Mae pakenee kylästä, kun apinat kiipeävät korkeammalle maalle varaston kautta. Noa ja Sylva joutuvat taisteluun, ja Noa ansaanottaa ja hukuttaa Sylvan. Noa pakenee varastosta klaaninsa kanssa, mutta Proximus hyökkää hänen kimppuunsa. Noa johtaa klaaninsa kutsumaan kotkansa hyökkäämään Proximusta vastaan ja pudottamaan hänet kalliolta mereen.

Kun Noan klaani palaa rakentamaan kotiaan uudelleen, Mae saapuu hyvästelemään Noan. Hän kätkee aseen selkänsä taakse, mutta ei koskaan paljasta sitä tai ammu Noaa. Mae selittää, että ihmiset ansaitsevat toisen mahdollisuuden, koska he olivat kerran hallitseva laji, mutta Noa kysyy, voivatko apinat ja ihmiset elää rauhassa yhdessä. Noan näyttäessä Soonalle kaukoputkea, jonka hän löysi matkaltaan, Mae matkustaa ihmisten asutukseen satelliittitukikohdassa, joka on eristetty ulkomaailmasta. Mae toimittaa avaimen, jonka avulla ihmiset voivat aktivoida satelliitit ja ottaa yhteyden muihin ihmisiin ympäri maailmaa.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijä Rooli Eläinlaji
Owen Teague Noa Simpanssi
Kevin Durand Proximus Caesar Bonobo
Freya Allan Mae / Nova Ihminen
Peter Macon Raka Borneonoranki
Lydia Peckham Soona Simpanssi
Travis Jeffery Anaya Simpanssi
William H. Macy Trevathan Ihminen
Sara Wiseman Dar Simpanssi
Neil Sandilands Koro Simpanssi
Eka Darvolle Sylva Läntinentasankogorilla
Ras-Samuel Welda’abzgi Lightning Simpanssi
Dichen Lachman Korina Ihminen

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien kriitikko Mikko-Pekka Heikkinen antoi elokuvalle kolme tähteä viidestä. Hänen mukaansa elokuva "tarjoilee kaavamaisen seikkailutarinan häikäisevissä maisemakuvissa. Apinoiden persoonat ja tarinan poliittinen puoli ilahduttavat."[1] Episodin kriitikko Jouni Vikman antoi elokuvalle myös kolme tähteä viidestä. Hänen mukaansa "parasta Apinoiden planeetta -saagan uudessa luvussa on hienosti toteutettu kerroksellinen maailma, jota katsoja saa tutkia mainioiden cgi-hahmojen kanssa. Ohut tarina tuntuu lopussa haihtuvan ilmaan ja jättää epäselväksi, miksi jatkosta pitäisi olla kiinnostunut."[2]

Rotten Tomatoes -sivusto on kirjannut yhteensä 211 elokuva-arvostelua, joista 80 prosenttia on myönteisiä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mikko-Pekka Heikkinen: Apinoiden uusi seikkailu on viihdyttävää laatutyötä, mutta yhtään yllätystä siinä ei ole, Helsingin Sanomat, 8.5.2024, viitattu 18.5.2024.
  2. Jouni Vikman: Kingdom of the Planet of the Apes, Episodi, 8.5.2024, viitattu 11.5.2024.
  3. Kingdom of the Planet of the Apes, Rotten Tomatoes, viitattu 11.5.2024.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]