Kohtalo tekee siirron

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kohtalo tekee siirron
Ohjaaja Armand Lohikoski
Käsikirjoittaja Armand Lohikoski
Perustuu Hilve ja Veli Mustosen alkuperäiskäsikirjoitukseen Kohtalo tekee siirron (1943)
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Toivo Kärki
Kuvaaja Osmo Harkimo
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Lavastaja Aarre Koivisto
Pääosat Tuija Halonen
Åke Lindman
Matti Oravisto
Ekke Hämäläinen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus SF Oy
Ensi-ilta 20. marraskuuta 1959
Kesto 91 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kohtalo tekee siirron on Armand Lohikosken ohjaama elokuva vuodelta 1959. Lohikosken tekemä käsikirjoitus perustuu Hilve ja Veli Mustosen alkuperäiskäsikirjoitukseen Kohtalo tekee siirron vuodelta 1943.

Veljenpoikakolmikko tavoittelee setänsä asessori Petäjämaan (Uuno Montonen) väärin keinoin hankkimaa omaisuutta. Rikoselokuvassa on käytetty sosiaalisia ja psykologisia näkökulmia.[1] Shakki on tarinassa keskeinen elementti, joka ilmenee elokuvan nimestäkin. Alkuperäiskäsikirjoituksen tehnyttä avioparia Hilve ja Veli Mustosta ei ilahduttanut se, että Lohikoski tarttui heidän käsikirjoitukseensa.[2]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tuija Halonen  Hilkka  
 Åke Lindman  Mauri Petäjämaa  
 Matti Oravisto  Pentti Petäjämaa  
 Ekke Hämäläinen  Reino Petäjämaa  
 Uuno Montonen  asessori Petäjämaa  
 Vilho Siivola  komisario Otto Nieminen  
 Martta Kinnunen  Mari, asessorin emännöitsijä  
 Arvo Lehesmaa  lääkäri  
 Anja Hatakka  laulusolisti  
 Mauno Maunola  rumpali / basisti  
 Kauko Kokkonen  neurologi  
 Pauli Granfelt  viulisti  
 Ingmar Englund  kitaristi  
 Hannu Halonen  mies ravintolassa  
 Ilppo Nummelin  mies ravintolassa  
 Pekka Puisto  mies ravintolassa  
 Vieno Kekkonen  laulusolisti  
 Hannes Veivo  taksinkuljettaja  
 Juhani Kumpulainen  pokerinpelaaja  
 Mauno Kuusla  pokerinpelaaja  
 Toimi Kiviharju  pokerinpelaaja  
 Kauko Vuorensola  pokerinpelaaja  
 Bertil Holmström  rikospoliisin päivystäjä  
 Helmi Lehosti  komisarion vaimo  
 Pentti Forsman  poliisivalokuvaaja  
 Urho Lahti  poliisilääkäri  
 Lasse Saxelin  etsivä  
 Arvo Kuusla  etsivä  
 Martti Romppanen  reportteri  

Kriittisessä aikalaisarviossaan Leo Nordberg kirjoitti: ”virhe on mielestäni siinä, että elokuvasta on tietoisesti tai tiedottomasti tehty puhdaslinjaisen 'dekkarin' asemesta eräänlainen kvasipsykologinen draama”. Henkilöohjauksen puutteisiin puolestaan kiinnitti huomiota Jukka Martinkari (Turun Sanomat): ”[V]oimakkaaksi tarkoitetuista kohtauksistakin puuttui tarpeellinen sähköisyys ja tiiviys niitten jäädessä ikään kuin roikkumaan pelkkien kirjallisesti iskettyjen repliikkien varaan”. Helmi Nevan (Satakunnan Kansa) mielestä huonointa elokuvassa oli vuoropuhelu: ”Neljä akateemisesti sivistynyttä miestä päästelee suustaan aivan uskomattoman yksinkertaista slangiletkauttelua, niin typeriä älynväläyksiä, että replikointi muodostaa filmiin oman erityisen farssinsa.” Kriittisten arvioiden ohella myönteisiäkin esitettiin, esimerkiksi Matti Peltonen (Suomen Sosialidemokraatti) piti elokuvaa ”positiivisena tapauksena”.[3]

Myöhemmässä TV-maailman arviossa Henri Waltter Rehnström toteaa elokuvan taitavasti pohjustetuksi jännäriksi, joka on tiukka kuvaus ökykapitalismin tuhovoimasta. Rehnström antaa myös kiitosta Vilho Siivolalle: Hän ”tekee yhden vanhan suomalaisen elokuvan parhaimmista poliisinrooleista”.[4]

  1. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 25.10.2011, s. D 5.
  2. Elokuvauutiset.fi (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 25.10.2011.
  3. Kohtalo tekee siirron Elonet. Lehdistöarvio. Viitattu 25.8.2014.
  4. Rehnström, Henri Waltter: Kohtalo tekee siirron. Päivän elokuvia, Tv-maailma 34/2014 sivu 11.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.