Kristuksen viimeinen kiusaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kristuksen viimeinen kiusaus
The Last Temptation of Christ
Ohjaaja Martin Scorsese
Käsikirjoittaja Paul Schrader
Perustuu Níkos Kazantzákiksen romaaniin Viimeinen kiusaus
Tuottaja Barbara De Fina
Säveltäjä Peter Gabriel
Kuvaaja Michael Ballhaus
Leikkaaja Thelma Schoonmaker
Tuotantosuunnittelija John Beard
Pääosat Willem Dafoe
Harvey Keitel
Barbara Hershey
David Bowie
Harry Dean Stanton
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Universal Pictures
Levittäjä Universal Studios
Netflix
Ensi-ilta 1988
Kesto 164 min.
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 7 000 000 dollaria (arvio)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Kristuksen viimeinen kiusaus (The Last Temptation of Christ) on Martin Scorsesen ohjaama elokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 1988. Paul Schraderin käsikirjoitus perustuu Níkos Kazantzákiksen romaaniin Viimeinen kiusaus (1955).

Kirjan tavoin elokuva kuvaa Jeesuksen elämää inhimillisenä olentona, joka kaikkien ihmisten lailla joutuu kohtaamaan kiusaukset, kuten pelon, epäilyksen, masennuksen, vastahakoisuuden ja himon. Muun muassa kohtaukset, joissa Jeesus tuntee houkutusta ”lihan syntiin”, ovat herättäneet joidenkin kristittyjen keskuudessa voimakkaita vastalauseita.

Alun perin pieneen levitykseen tarkoitettu elokuva nousi kuuluisuuteen jo kauan ennen ensi-iltaansa, kun fundamentalistiset kristilliset ääriliikkeet protestoivat äänekkäästi sen esittämistä vastaan. Suurin osa protestoijista ei ollut edes nähnyt elokuvaa. Seurauksena elokuvan esittäminen kiellettiin joissakin maissa, kuten Etelä-Afrikassa, Filippiineillä ja Singaporessa. Chilessä elokuvaa on saatu näyttää vuodesta 2003. Myös osa elokuvateatteriketjuista on kieltänyt sen esittämisen, ja sitä ei voinut vuokrata esimerkiksi Blockbuster-videovuokraamoista Yhdysvalloissa.

Elokuva kuvattiin Marokossa, ja se sai maailmanensi-iltansa Yhdysvalloissa 12 kaupungissa 12. elokuuta 1988. Protestien aiheuttaman julkisuuden ansiosta elokuva sai aiottua laajemman levityksen, ja se keräsi paljon katsojia. Martin Scorsese sai elokuvan ainoan Oscar-ehdokkuuden ohjauksesta.

The New York Timesin kriitikot valitsivat Kristuksen viimeisen kiusauksen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[1]

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Willem Dafoe  Jeesus  
 Harvey Keitel  Juudas Iskariot  
 Barbara Hershey  Maria Magdaleena  
 Harry Dean Stanton  Saul Tarsolainen (Paavali)  
 Victor Argo  Pietari  
 Gary Basaraba  Andreas  
 Paul Herman  Filippus  
 John Lurie  Jaakob vanhempi  
 Michael Been  Johannes  
 Leo Burmester  Natanael (Bartolomeus)  
 Alan Rosenberg  Tuomas  
 Andre Gregory  Johannes Kastaja  
 Verna Bloom  Maria, Jeesuksen äiti  
 David Bowie  Pontius Pilatus  
 Irvin Kershner  Sebedeus  
 Tomas Arana  Lasarus  
 Peggy Gormley  Martta  
 Randy Danson  Betanian Maria  
 Steve Shill  roomalainen kenturio  
 Roberts Blossom  vanha mestari  
 Barry Miller  Jerobeam  
 Nehemiah Persoff  rabbi  
 Juliette Caton  enkelityttö  
 Leo Marks  Saatana (ääni)  

Iskuja elokuvateattereihin Ranskassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskassa kristityt ääriliikkeet suorittivat sarjan terrori-iskuja elokuvaa esittäneitä teattereita vastaan. Ryhmät pyrkivät estämään sisäänpääsyn elokuvateatteihin ja katsomaan meneviä ihmisiä pahoinpideltiin. Haju- ja kyynelkaasupommeja räjäytettiin saleissa ja katsomoissa.

Murheellisin ja tuhoisin oli katolisen fundamentalistiryhmän suorittama terrori-isku pariisilaiseen Saint Michel -elokuvateatteriin. Ryhmän jäsenet sytyttivät teatterin palamaan palopommilla kesken näytännön 22. lokakuuta 1988. Teatterissa olleista ihmisistä 13 loukkaantui, yksi hengenvaarallisesti. Pariisin arkkipiispa kardinaali Jean-Marie Lustiger vastusti elokuvan esittämistä näkemättä sitä, mutta kehotti ääriliikkeitä pidättäytymään väkivallasta.[2]

Iskut vaikuttivat elokuvan levitykseen Ranskassa. 30 teatteria 50:stä lopetti elokuvan näytännöt ja kaavailtu katsojamäärä jäi 170  000:een odotetusta puolesta miljoonasta katsojasta. Äärikristityt kokivat saaneensa voiton ja siirtyivät tekemään iskuja Claude Chabrolin elokuvaa Naisten asioita[3] esittäneitä teattereita vastaan. Yhdessä kyynelkaasupommihyökkäyksistä kuoli yksi katsoja sydänkohtaukseen etsiessään ulospääsyä teatterista.[2]

  1. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 5.7.2016.
  2. a b New York Times: Police Suspect Arson In Fire at Paris Theater
  3. Une Affaire de Femmes (1988). Elokuva kertoo historiallisesta tapauksesta, jossa naisille abortteja tehnyt pesulatyöntekijä Marie-Louise Giraud tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin Vichyn Ranskassa 1943.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.