Kukkakimppu piikkilankaa
| Kukkakimppu piikkilankaa | |
|---|---|
| Bouquet of Barbed Wire | |
| Kestoaika | 420 min |
| Perustuu | Andrea Newmanin romaaniin |
| Alkuperämaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Esitetty | 1976 – |
| Tuotantokausia | 1 |
| Jaksoja | 7 |
| Tuotanto | |
| Ohjaaja(t) | Tony Wharmby |
| Käsikirjoittaja(t) | Andrea Newman |
| Tuotantoyhtiö(t) | London Weekend Television |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
Kukkakimppu piikkilankaa (Bouquet of Barbed Wire) on Tony Wharmbyn ohjaama brittiläinen, seitsemänosainen television minisarja vuodelta 1976. Andrea Newmanin romaaninsa pohjalta käsikirjoittama sarja kertoo kirjankustantajaperheen hajoamisesta ja sekavista ihmissuhdekuvioista, keskiössä isän ja tyttären tiivis, ehkä insestinenkin suhde[1]. Pääosissa näyttelevät Frank Finlay, Sheila Allen, James Aubrey ja Susan Penhaligon.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjankustantaja Peter Mansonilla on arveluttavan suojeleva suhde tyttäreensä Pruehen, joka avioituu isän kauhuksi yhdysvaltalaisen Gavinin kanssa. Peter kiinnostuu Gavinin ex-tyttöystävästä Sarahista, ja vävy Gavin ennen pitkää Peterin vaimosta Cassandrasta.[2]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sarjaa pidetään ensimmäisenä seksuaalisuutta avoimesti käsitelleenä brittitelevision draamana, kuin maan omana Peyton Placena. Sen hahmojen löyhä seksuaalimoraali herätti esitysaikanaan melkoista kohua.[3] Suomessa sarjaa alettiin esittää alkuvuodesta 1977 Mainostelevision ohjelmistossa sunnuntain myöhäisilloissa. Helsingin Sanomien televisiokriitikko Jukka Kajava kirjoitti toukokuussa 1977 jättäneensä monta sarjan jaksoa väliin, mutta sarjan juonessa ei ollut hänestä tapahtunut sillä välin juuri mitään. Hän piti sarjaa halpana ja todellisuudelle vieraana ”designtragiikkana” ja kirjoitti: ”Jos brittien Akatemia jakaisi myös ’Vuoden Huijaus numero 1’ - palkinnon, niin olisi voittaja miettimättä selvä.”[4]
Sarja sai jatkokseen minisarjan Another Bouquet (1977). Alkuperäisromaanin pohjalta tehtiin vuonna 2010 kolmiosainen uusintaversio, sekin nimellä Bouquet of Barbed Wire.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kajava, Jukka: Evästystä niin moneen. Helsingin Sanomat, 21.02.1977, s. 33. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Kajava, Jukka: He eivät tiedä, mitä haluavat. Helsingin Sanomat, 30.05.1977, s. 43. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.5.2024.
- ↑ Kirjailija Andrea Newmanin ja näyttelijä Susan Penhaligonin haastattelu 40 vuotta myöhemmin, British Film Institute 2015. Video 30 min, YouTube.
- ↑ Kajava, Jukka: Vuoden huijaus numero yksi. Helsingin Sanomat, 17.5.1977, s. 39. Näköislehti (maksullinen).