Leo Hendrik Baekeland

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leo Hendrik Baekeland
Leo Hendrik Baekeland
Leo Hendrik Baekeland
Henkilötiedot
Syntynyt14. marraskuuta 1863
Kuollut23. helmikuuta 1944 (80 vuotta)
Koulutus ja ura
Tutkimusalue kemia
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Leo Hendrik Baekeland (14. marraskuuta 186323. helmikuuta 1944) oli belgialais-amerikkalainen kemisti, joka keksi vuonna 1893 Velox-valokuvauspaperin ja vuonna 1907 ensimmäisen täysin synteettisen muovin bakeliitin.[1]

Baekeland syntyi Belgiassa ja väitteli tohtoriksi Gentin yliopistossa. Hän muutti vuonna 1889 Yhdysvaltoihin. Baekeland myi Velox-paperiaan koskevan patentin 1899 Kodak-yhtiön George Eastmanille 750 000 Yhdysvaltain dollarin hinnalla.[2]

Bakeliitin keksiminen aloitti muovin aikakauden.

Bakeliitin keksiminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Baekelandilta kysyttiin, miksi hän tutki synteettisiä hartseja, hän vastasi "tehdäkseni rahaa". Hänen ensimmäisenä tavoitteenaan oli löytää korvaava aine sellakalle. Kemistit olivat huomanneet, että monet luonnolliset hartsit ja kuidut olivat polymeerejä. Beakeland aloitti tutkimalla fenolin ja formaldehydin reaktioita. Hän valmisti niistä ainetta, jota kutsuttiin Novolakiksi. Se ei koskaan saanut suurta kaupallista suosiota. Myöhemmin hänen onnistui paineen ja lämpötilan säätelyn avulla valmistaa bakeliittia.

Myöhempi elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baekelandista tuli monimiljonääri bakeliitin kaupallisen menestyksen johdosta. Baekeland vieraili Englannissa vuonna 1916 ja tapasi James Swinburnen, joka oli 10 vuotta aikaisemmin melkein vahingossa keksinyt bakeliitin kanssa identtisen materiaalin vain haivaitakseen, että Baekeland on saanut patentin päivää aikaisemmin. Baekeland otti Swinburnen johtajaksi uuteen Bakelite Limitediin, brittiläiseen tytäryhtiöönsä. Baekeland pääsi Time-lehden kanteen 22. syyskuuta 1924.

Rappeutuminen ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baekelandista tuli iän myötä hyvin eksentrinen, ja hän kävi rajuja taisteluita poikaansa vastaan yritystä koskevissa asioissa. Hän myi yrityksensä General Bakelite Companyn Union Carbidelle vuonna 1939 ja vetäytyi poikansa vaatimuksesta eläkkeelle. Hänestä tuli erakko, ja hän söi ainoastaan säilykeruokaa. Baekeland alkoi innokkaasti kehittää valtavaa trooppista puutarhaa Floridassa sijaitsevan kartanonsa maille. Hän kuoli aivoverenvuotoon New Yorkissa sijaitsevassa parantolassa.

Jälkipolvet: Baekeland-murha

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baekelandin pojanpojanpoika Anthony Baekeland (s. 1951) vietti vuosia psykiatrisessa sairaalassa murhattuaan 1972 äitinsä, seurapiirirouva Barbara Daly Baekelandin. Vapauduttuaan hän puukotti isoäitiään ja tukehdutti itsensä sitten vankisellissään muovipussilla 1981. Hänen suhteestaan äitiinsä kertoo vuoden 2007 elokuva Savage Grace.[3]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]