Lohtajan ampuma-alue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lohtajan ampuma-alue on Suomen ilmatorjunnan ampuma-alue entisen Lohtajan kunnan alueella Kokkolassa. Se sijaitsee Vattajanniemellä, joka on muodostunut jääkauden jälkeen 10 000 vuotta sitten. Alueella on vuodesta 1763 alkaen maa noussut merestä veden perääntyessä noin 1,5 kilometriä. Myös ilmavoimien joukot käyttävät ampuma-aluetta harjoituksissaan.

Ilmatorjunta-aselajin ensimmäiset kovapanosammunnat ammuttiin Suomenlinnassa Länsi-Mustasaaressa 16. syyskuuta 1927. Myöhemmin ammunnat siirrettiin Perkjärven ampuma-alueelle. Keväällä 1930 tykistöntarkastaja Vilho Nenonen pyrki löytämään ilmatorjunnalle soveliaampaa ampuma-aluetta, millaiseksi löytyi Muurilan kylä, jonka pohjoispuolella oli Kipinolan järvi. Siellä ilmatorjunta harjoitteli talveen 1939.

Sotien jälkeen ilmatorjunnan ammunnat siirtyivät pääosin Santahaminaan, mikä oli kuitenkin meriliikenteen kasvun vuoksi ongelmallista. Myös ampumasektori oli kapea. Korvaavaa ampuma-aluetta ryhdyttiin etsimään Hankoniemestä, Rovajärveltä ja Pohjanlahden rannikolta.

Vattajanniemen eduiksi todettiin yli 180° ampumasektori sekä se, että niemessä on vain kalanjalostustehdas sekä merivartioasema. Lisäksi Laajalahden lentokenttä ei ole kuin 20 kilometrin päässä, mihin maalinhinauskoneet voivat laskeutua. Myös rautatieasema raskaiden joukkojenkuljetusten tueksi on lähellä.

Puolustusministeri määräsi 22. tammikuuta 1952 alueesta sovittavaksi paikallisten asukkaiden kanssa. Siitä lähtien Lohtajan ampuma-alue on ollut ilmatorjuntajoukkojen pääharjoitusalue ja ilmatorjuntaharjoitusten pääasiallisin pitopaikka.

Vuonna 2002 Lohtajan ampuma-aluetta käytettiin 220 vuorokautta. Sen pinta-ala on noin 1 400 hehtaaria.[1]

  1. Reserviläinen 1/2007, sivu 7 via STT, Janne Linnovaara via Puolustusministeriö