Maahengitys
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Maahengitys on prosessi, jossa maaperästä huokuu hiilidioksidia ilmakehään. Se koostuu kahdesta osasta: mikrobit hajottavat kuollutta orgaanista ainetta (heterotrofinen hengitys), ja kasvien juuret ja niiden pinnalla elävät mikrobit osallistuvat soluhengitykseen (autotrofinen hengitys).[1]
Metsässä maahengitys kattaa 30-90 % ekosysteemin ja ilmakehän välisestä hiilivuosta. Se vaihtelee vuorokauden- ja vuodenaikojen mukaan[2] ja vaihtelee suuresti paikasta toiseen muun muassa humuskerroksen paksuuden ja juurimassan mukaan. Ilman ja varsinkin maaperän lämpötilan nousu sekä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvu lisäävät maahengitystä-[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Salko, Sini-Selina: Autotrofisen ja heterotrofisen maahengityksen kehittyminen kuivuudessa boreaalisen metsämännyn (Pinus sylvestris) kasvualustalla. Pro gradu. Helsingin yliopisto, Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Metsätieteiden osasto, 2020. Helda (viitattu 27.12.2021).
- Paavo Johannes Havas: Pohjoisen luontomme talvi: 4. Ankara keskitalvi: kasvit (osa 2) Oulun yliopisto. Viitattu 25..5.2007.
- Tapio Ollikainen: Yliopiston lyhyet 3/2003. Yliopisto-lehti/Helsingin yliopisto. Viitattu 25.5.2007.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Salko, tiivistelmä
- ↑ Zongda Hu, Shirong Liu, Xingliang Liu, Liyong Fu, Jingxin Wang, Kuan Liu, Xueman Huang, Yuandong Zhang & Fei He: Soil respiration and its environmental response varies by day/night and by growing/dormant season in a subalpine forest Nature. 2016. Viitattu 27.12.2021. (englanniksi)
- ↑ Niinistö, Sini: Soil CO2 efflux in boreal pine forests in the current climate and under CO2 enrichment and air warming Dissertationes Forestales. 2015. Viitattu 27.12.2021. (englanniksi)