Tämä on lupaava artikkeli.

Mataramin kuningaskunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mataramin kuningaskunta
732–1045


Mataramin alue Jaavalla. Valtakunnan ydinalue on oranssilla. Läntinen alue oli keskuksena 700–900-luvuilla ja itäinen 900–1000-luvuilla.

Valtiomuoto kuningaskunta
Pääkaupunki Keski-Jaavalla: Mdan i Bhumi Mataram, Mamrati ja Poh Pitu
Itä-Jaavalla: Mdan i Tawlang, Mdan i Watugaluh ja Mdan i Wwatan
Uskonnot hindulaisuus, buddhalaisuus
Historia
– perustaminen 732
– kukoistus 732–928
– Sailendran valloitus 852
– Srivijaya tuhoaa pääkaupungin 1006
– kuningaskunnan jako kahteen osaan 1045
Seuraaja(t) Kedirin kuningaskunta, Janggala

Mataram oli hindulais-buddhalainen kuningaskunta nykyisessä Indonesiassa, Jaavan saaren keskiosissa 7321045. Sen kukoistuskausi oli 700–900-luvuilla.[1][2]

Mataramin pääkaupunki siirrettiin 929 saaren itäosiin lähelle nykyistä Jombangia. Syyksi on oletettu Merapin tulivuorenpurkausta 928 tai 929. Srivijaya tuhosi pääkaupungin 1006 ja kuningaskunta muodostettiin uudelleen 1019 Kahuripanin nimellä. Kuningaskunta lakkasi olemasta 1045, kun kuningas Airlangga jakoi sen kahdelle pojalleen.[1]

Mataramin kuninkaat tunnetaan lähinnä kulttuuritekojensa takia, ja niistäkin on ristiriitaisia tietoja. Kuningas Daksa rakennutti ilmeisesti monumentaalisen Prambananin hindutemppelin, joka on kuulunut UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuodesta 1991. Viimeinen kuningas Dharmawangsa määräsi Mahabharatan kääntämisen vanhalle jaavan kielelle.[1]

Mataramin kuningaskunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisin maininta Mataramin kuningaskunnasta on Canggalin piirtokirjoitus vuodelta 732. Siinä kerrotaan, kuinka kuningas Sanjaya pystytti 6. lokakuuta 732 lingan lähelle Gunung Wukirin huippua. Piirtokirjoitus mainitsee myös, että ennen Sanjayaa hallitsijana oli hänen isänsä kuningas Sanna. Sanjayan ansiona pidetään ensimmäisen yhtenäisen jaavalaisen valtion muodostamista. Kiinalaisten lähteiden mukaan pääkaupunkia oli siirretty pari sataa kilometriä itään päin joskus vuosien 742 ja 755 välillä. Syytä tähän kronikka ei kuitenkaan kerro. Syynä on arveltu olevan Sailendran kuningaskunnan nousu. [3][4]

Mataramin kuningas Pikatan valloitti Sailendran kuningaskunnan noin 852 ja Sailendran prinssi Balaputra pakeni Srivijayaan, jonka hallitsijaksi Balaputra sittemmin nousi. Kuningas Balitungin ajalta (898–910) on löydetty piirtokirjoituksia, joissa ensimmäisen kerran mainitaan Mataram nimeltä. Balitungin jälkeen kuninkaaksi nousi 910 Daksan, jonka aikana Prambanan temppelin rakentaminen on oletettavasti aloitettu.[1]

Kuningas Mpu Sindok nousi valtaan 929 ja siirsi Mataramin pääkaupungin seuraavien vuosien aikana saaren itäosiin lähelle nykyistä Jombangia. Siirron syyksi on arveltu Merapin tulivuorenpurkausta 928 tai 929. Toisena syynä on voinut olla uuden pääkaupungin edullisempi sijainti kauppareittien lähellä. Sotilaallisista syistä siirtoa tuskin kuitenkaan tehtiin, sillä uusi sijainti oli haavoittuvaisempi Srivijayan hyökkäyksille kuin aikaisempi. [1][4]

Kuningas Dharmavamsa (hallitsi 985–1006) valloitti Balin ja perusti siirtokunnan Länsi-Kalimantaniin. Vuonna 990 Dharmavamsa yritti valloittaa Srivijayan ja Palembangin mutta epäonnistui. Sotatila jatkui kuitenkin ainakin 990–992, sillä Srivijayan Kiina-lähettiläs ei näinä vuosina yrityksistään huolimatta pystynyt palaamaan kotiinsa. Srivijaya teki kostoiskun Mataramiin 1006, jossa sen pääkaupunki tuhottiin ja Dharmavamsa tapettiin. Dharmavamsan 15-vuotias perillinen Airlangga onnistui kuitenkin pakenemaan.[5][1][6]

Kahuripanin kuningaskunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Srivijayan hyökkäyksen jälkeen Mataramissa alkoi vuosia jatkunut sekasorron aika, joka päättyi, kun Airlangga perusti kuningaskunnan uudelleen 1019 Kahuripanin nimellä. Airlangga yhdisti Mataramin jäänteet Itä-Jaavalla, Keski-Jaavalla ja Balilla. Hän myös solmi rauhan Srivijayan kanssa. 1020- ja 1030-luvuilla Kahuripanin vaikutusvalta alueella kasvoi sitä mukaa kuin Srivijayan valta heikkeni. Pohjois-Jaavan satamakaupungeista (muun muassa Surabaya) tuli tärkeitä kaupankäyntikeskuksia. 1030 Airlangga meni naimisiin Srivijayan kuninkaan Sangrama Vijayottungavarmanin tyttären kanssa.[5][1]

Kahuripan lakkasi olemasta 1045, kun kuningas Airlangga luopui vallasta, jakoi valtakuntansa kahdelle pojalleen ja vietti elämänsä neljä viimeistä vuotta askeettina. Kahuripanin seuraajavaltiot olivat Panjalu eli Kedirin kuningaskunta ja Janggala.[1]

Mataramin alueelle syntyi 1500-luvulla samanniminen Mataramin sulttaanikunta.

Luettelo hallitsijoista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mataramin varhaisten hallitsijoiden hallituskaudet perustuvat piirtokirjoituksista saatuihin tietoihin, joiden tulkinta ei aina ole yksiselitteistä ja osittain myös koska useat piirtokirjoitukset ovat jääneet keskeneräisiksi. Useimmat hallitsijat olivat kuninkaita, mutta esimerkiksi Gulasta (hallitsi 827–829) ei tiedetä, oliko hän kuningas vai kuningatar.[7]

Vuodet Hallitsija Huomiota Lähde
? – ? Sanna Canggalin piirtokirjoituksen mukaan Sanjayjan edeltäjä [3]
717–746 Sanjaya [8]
746–784 Panangkaran [8]
784–803 Panaraban [8]
803–827 Warak [8]
827–829 Gula [8]
829–847 Garung [8]
847–855 Pikatan [8]
855–885 Kayuwangi [8]
885–885 Tagwas [8]
885–887 Dewindra [8]
887–887 Bhandra [8]
887–894 ei kuningasta [8]
894–898 Wunkalhumalang [8]
898–910 Balitung [8]
910–919 Daksa [1]
919–921 Tulodong [1]
921–924 ei kuninkaita
924–929 Wawa [1]
929–947 Mpu Sindok [1]
947–985 Sri Isyana Tunggawijaya kuningatar [1]
985–1006 Dharmawangsa [1]
1006–1019 sekasorron aika, ei kuninkaita
  1. a b c d e f g h i j k l m n Beginnings to 1500: The Old Kingdoms and the Coming of Islam Serajah Indonesia. Viitattu 2.10.2010. (englanniksi)
  2. History of mataram www.zum.de/whkmla. Viitattu 29.9.2010. (englanniksi)
  3. a b History of Central Java, Part 1 www.borobudur.tv. Arkistoitu 17.7.2006. Viitattu 5.10.2010. (englanniksi)
  4. a b History of Central Java, Part 2 www.borobudur.tv. Arkistoitu 10.4.2007. Viitattu 5.10.2010. (englanniksi)
  5. a b The Kingdom of Srivijaya www.ancientworlds.net. Viitattu 28.9.2010. (englanniksi)
  6. Nikalanta Sastri 1940, 280
  7. Sundberg 2006, 1-2
  8. a b c d e f g h i j k l m n Sundberg 2006, 2–3