Matti Hinkula
| Matti Hinkula | |
|---|---|
.jpg) Matti Hinkula ja vaimonsa Adelaide Mathilda Berglund |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 29. syyskuuta 1850 Saloinen, Suomi |
| Kuollut | 6. joulukuuta 1901 Kangasniemi, Suomi |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Ammatti | kirkkoherra, kirjailija |
| Arvonimi | rovasti |
| Vanhemmat | Juho Hinkula ja Anna Brita Nevanperä |
| Puoliso | Adelaide Mathilda Berglund |
| Lapset | 5 tytärtä |
Matti Hinkula (29. syyskuuta 1850 Saloinen – 6. joulukuuta 1901 Kangasniemi) oli suomalainen rovasti ja kirjailija, joka työskenteli Inarin ja Kangasniemen kirkkoherrana sekä opettajana Kuopiossa ja Jyväskylässä.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hinkulan vanhemmat olivat suutari Juho Hinkula ja Anna Brita Nevanperä. Hän opiskeli Oulun alkeisoppilaitoksessa ja valmistui ylioppilaaksi 23.9.1870.[1] Hinkula suoritti Helsingin yliopistossa teologinen erotutkinnon vuonna 1872 sekä käytännölliset opettajan näytteet suomenkielisten lyseoiden uskonnon lehtorin virkoja varten suorittaen pedagogisen tutkinnon vuonna 1877.[2][1] Opiskeluaikanaan Hinkula saarnasi suomeksi esimerkiksi Suomen kaartin kirkossa.[3] Myöhemmin hän suoritti pastoraalitutkinnon vuonna 1884.[2]
Hinkula vihittiin papiksi Kuopiossa 27. helmikuuta 1872, minkä jälkeen hänet määrättiin Kuopion kirkkoherran apulaiseksi. Hän toimi Nilsiän vt. kirkkoherrana 13. elokuuta 1873 alkaen ja Kuopion lääninvankilan ja sairashuoneen vt. saarnaajana tammikuusta kesäkuuhun vuonna 1884.[2] Hinkula oli ehdolla Kuopion maaseurakunnan 2. kappelaiseksi vuonna 1884, mutta ei tullut vaalissa valituksi.[4] Hinkula teki vuosina 1885–1888 neljä sielunhoitomatkaa Muurmannin rannalla asuneiden kuolansuomalaisten keskuuteen Suomen senaatin myöntämillä varoilla, mistä matkoista hän laati matkakertomukset Kuopion hiippakunnan tuomiokapitulille.[5] Hinkula nimitettiin Inarin ensimmäseksi kirkkoherraksi 24. toukokuuta 1887 ja kymmenen vuotta myöhemmin Kangasniemen kirkkoherraksi 14. joulukuuta 1897.[2] Hinkulalle myönnettiin rovastin arvo vuonna 1896.[6]
Opetusurallaan Hinkula toimi Kuopion sokeainopiston vt. opettajana vuosina 1874–1888. Viimeksi mainitun ohessa hän toimi myös Kuopion suomalaisen lyseon uskonnon ja logiikan vt. lehtorina toukokuusta 1876 sekä Jyväskylän lyseon uskonnon vt. lehtorina kevätlukukaudella 1877. Lisäksi Hinkula toimi Kuopion suomalaisen lyseon historian, maantieteen ja suomen kielen vt. kollegana kevätlukukaudella 1878.[2]
Rovasti Hinkula kuoli 50-vuotiaana Kangasniemellä vuonna 1901.[6] Hinkulan puoliso oli Adelaide Mathilda Berglund, jonka toinen puoliso oli agronomi Karl Arthur Fabritius. Fabritiuksen isä oli Kuopion kaupungin pormestari, valtiopäivämies Karl Fabritius.
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hinkula toimi myös uskonnollisena kirjailijana ja julkaisi muun muassa seuraavat teokset, joista viimeksi mainittu postuumisti:[7]
- Kristillinen oppi sielun kuolemattomuudesta. Eksegeetillis-dogmaatillinen esitys. Kuopio: M. Hinkula, 1891.
- Neljä saarnaa, saarnatut piispan tarkastuksessa Inarissa maaliskuun 5–7. päivänä 1892. Kuopio: Kastegrén, 1892.
- Saarna 16. sunnuntaina kolminaisuuden jälkeen. Saarnattu Kuopion tuomiokirkossa syyskuun 28. pnä 1884. Kangasniemi: M. Ylönen, 1925.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Autio, Veli-Matti: Hinkula, Matts Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 -verkkojulkaisu. 2005. Helsingin yliopisto. Viitattu 19.5.2024.
- ↑ a b c d e Hinkula, Matts (1850-1901) Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu. 2017. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 19.5.2024.
- ↑ Icke-Officiella Afdelningen. Finlands Allmänna Tidning, 23.12.1871, s. 1. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.5.2024.
- ↑ Stiftsnyheter. Finlands Allmänna Tidning, 31.10.1884, s. 1. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.5.2024.
- ↑ Kuitula, Mikko: Muurmannin rannalle ja Venäjän Lappiin. Suomalaisten siirtolaisuus Kuolan niemimaalle ja kuolansuomalaiset 1858–1917. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2020. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ a b Dödsfall. Finlands Allmänna Tidning, 7.12.1901, s. 1. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.5.2024.
- ↑ Muistosanoja. Mikkeli, 11.12.1901, s. 2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.5.2024.