NHL-kausi 2005–2006

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
NHL-kausi 2005–2006
Laji jääkiekko
Järjestyksessä oleva kausi 88.
Maa  Yhdysvallat
 Kanada
Joukkueiden määrä 30
Mestari Carolina Hurricanes
Pistepörssin voittaja Joe Thornton
Runkosarjan arvokkain pelaaja Joe Thornton
Pudotuspelien arvokkain pelaaja Cam Ward

 ← 2003–2004

2006–2007 → 

Kausi 2005–2006 oli National Hockey Leaguen järjestyksessä 88. kausi. Liiga oli ollut telakalla vuoden päivät koko edelliskauden peruuntumiseen johtaneen työsulun johdosta. NHL ja pelaajayhdistys NHLPA eivät päässeet yksimielisyyteen uudesta työehtosopimuksesta.

Alustava sopu syntyi viimein 13. heinäkuuta 2005. Pelaajayhdistys äänesti sopimuksesta 21. heinäkuuta ja se hyväksyttiin selkeällä äänienemmistöllä (7–1). Seuraavana päivänä NHL-seurojen omistajien (board of governors) vastaavassa äänestyksessä uusi sopimus hyväksyttiin yksimielisesti.

NHL julkisti myös uuden logonsa. Vanhan musta-oranssin sijasta väreinä uudessa logossa olivat hopea ja musta. Lisäksi 'NHL'-tekstin kallistus oli käännetty kirjoitussuuntaan laskevaksi.

NHL:n kaapelitelevisiointioikeudet siirtyivät ESPN:ltä OLN-yhtiölle (aikaisempi nimi Outdoor Life Network). OLN:n omistavan yhtiön Comcastin laajakaista-asiakkaat saattoivat seurata pelejä myös internetin kautta, vähintään viisi peliä viikoittain. Myös NBC lähetti tammikuusta 2006 lähtien satelliittiensa kautta jonkin verran pelejä.

Kauden ensimmäisen maalin teki Buffalo Sabresien Jean-Pierre Dumont New York Islandersia vastaan. NHL:n historian ensimmäiset voittomaalit rangaistuslaukauskilpailussa merkittiin Ottawa Senatorsin Daniel Alfredssonille ja Dany Heatleylle, jotka molemmat onnistuivat avauskierroksella Toronton Ed Belfouria vastaan.

Sääntömuutoksia ja uudistuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liiga oli kaudelle 2005–2006 ottanut käyttöön selvästi aikaisempaa tiukemman tuomarilinjan. Kaikki koukkiminen, kahvaaminen ja estäminen pyrittiin karsimaan. Alkukaudella uusi ilme lisäsikin maalien määrää sekä muutti pelin luonnetta. Kaudelle 2005–2006 lanseerattiin myös joukko sääntömuutoksia:

  • Punaviiva pois - Punaviivan poistaminen merkitsi kahden viivan syöttöjen sallimista. Tämä uudistus läpikäytiin Euroopassa jonkin aikaa sitten, eivätkä tulokset olleet haluttuja - sääntömuutos passivoitti peliä, ei nopeuttanut sitä. NHL:n nykyinen tuomarilinja on kuitenkin eurooppalaista selvästi tiukempi, joten punaviivan poiston vaikutus peliin oli erilainen.
  • Rangaistuslaukauskilpailu - Mikäli viiden minuutin jatkoaika päättyy tasan, seuraa rangaistuslaukauskilpailu. Molemmista joukkueista laukoo kolme pelaajaa ja mikäli tämänkin jälkeen tilanne on tasan, jatketaan yksi pari kerrallaan kunnes ratkaisu löydetään. Voittajajoukkue saa kaksi pistettä, hävinnyt yhden.
  • Maalin ja siniviivan paikka - Maaleja on siirretty 2 jalkaa taemmas. Tällä haettiin hyvin yleiseen kulmissa vääntämiseen vähennystä. Siniviivaa siirrettiin niin ikään 2 jalkaa maalista poispäin, näin luoden lisää tilaa ylivoimapelin pyörittämiselle.
  • Paitsiosääntö - Paitsiosääntö palautettiin vastaamaan eurooppalaista tapaa, eli paitsioasemassa oleva pelaaja voi tulla pois hyökkäysalueelta ilman että peliä vihelletään poikki.
  • Maalivahtien varusteet ja liikkuminen - Maalivahtien varusteiden kokoa pienennettiin. Polvisuojia kavennettiin 2,5 senttimetriä. Rintapanssarin, maalivahdin housujen ja paidan kokoa rajoitettiin. Liian suurien varusteiden käytöstä saa kahden ottelun pelikiellon, jonka lisäksi seura ja huoltaja saavat sakot. Maalivahdin liikkumista rajoitettiin siten, että ainoa maalivahdille sallittu alue maaliviivan takana on puolisuunnikkaan muotoinen alue lähellä maalin takana ja sivuilla - kulmiin ei ole siis asiaa.
  • Pitkä kiekko - Linjatuomari voi olla tuomitsematta pitkää kiekkoa, jos se on hänen mielestään tulosta syöttöyrityksestä. Uusi sääntö oli myös ketjun vaihtamisen kieltäminen pitkän kiekon ampuneelle joukkueelle.
  • Tappelut - Mikäli pelaaja aloittaa tappelun ottelun viiden viimeisen minuutin aikana, hänelle langetetaan pelirangaistus sekä automaattinen yhden ottelun pelikielto. Lisäksi joukkueen valmentaja saa 10 000 Yhdysvaltain dollarin sakot.
  • Erotuomarien napit - Päätuomareilla on mukanaan langaton mikrofoni, minkä kautta he voivat kuuluttaa rangaistukset hallin PA-laitteiston kautta.

Kausi alkoi 5. lokakuuta 2005 ja ensimmäistä kertaa liigan historiassa kaikki 30 joukkuetta pelasivat avauspäivänä. NHL:n tähdistöottelua ei tällä kaudella pelattu. Sen sijaan liiga jäi helmikuussa 2006 tauolle, jotta Torinon talviolympialaisissa olisi parhaat pelaajat maajoukkueiden käytettävissä. Phoenix, jossa all star -peli piti alun perin järjestää, sai hyvityksenä järjestettäväkseen kauden 2008–2009 tähdistöottelun. Uudessa otteluohjelmassa oli aikaisempaa enemmän divisioonien sisäisiä otteluita. NHL toivoi tämän luovan lisää kipinöitä divisioonien omien taisteluparien välille.

Loppusijoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runkosarjassa divisiooniensa voittajat jakoivat konferenssin kolme kärkisijaa, loput viisi jatkoonpääsijää valittiin pistejärjestyksessä.
V = Voitot, H = Häviöt, HJA = Häviöt jatkoajalla tai rangaistuslaukaisukilpailussa, TM = Tehdyt maalit, PM = Päästetyt maalit, PIST = Pisteet

Itäinen konferenssi
Joukkue O V H HJA TM PM PIST
Ottawa Senators 82 52 21 9 314 211 113
Carolina Hurricanes 82 52 22 8 294 260 112
New Jersey Devils 82 46 27 9 242 229 101
Buffalo Sabres 82 52 24 6 281 239 110
Philadelphia Flyers 82 45 26 11 267 259 101
New York Rangers 82 44 26 12 257 215 100
Montreal Canadiens 82 42 31 9 243 247 93
Tampa Bay Lightning 82 43 33 6 252 260 92
Atlanta Thrashers 82 41 33 8 281 275 90
Toronto Maple Leafs 82 41 33 8 257 270 90
Florida Panthers 82 37 34 11 240 257 85
New York Islanders 82 36 40 6 230 278 78
Boston Bruins 82 29 37 16 230 266 74
Washington Capitals 82 29 41 12 237 306 70
Pittsburgh Penguins 82 22 46 14 244 316 58
Läntinen konferenssi
Joukkue O V H HJA TM PM PIST
Detroit Red Wings 82 58 16 8 305 209 124
Dallas Stars 82 53 23 6 265 218 112
Calgary Flames 82 46 25 11 218 200 103
Nashville Predators 82 49 25 8 259 227 106
San Jose Sharks 82 44 27 11 266 242 99
Mighty Ducks of Anaheim 82 43 27 12 254 229 98
Colorado Avalanche 82 43 30 9 283 257 95
Edmonton Oilers 82 41 28 13 256 251 95
Vancouver Canucks 82 42 32 8 256 255 92
Los Angeles Kings 82 42 35 5 249 270 89
Minnesota Wild 82 38 36 8 231 215 84
Phoenix Coyotes 82 38 39 5 246 271 81
Columbus Blue Jackets 82 35 43 4 223 279 74
Chicago Blackhawks 82 26 43 13 211 285 65
St. Louis Blues 82 21 46 15 197 292 57

Runkosarjan pistepörssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelaaja Joukkue Ottelut Maalit Syötöt Pisteet
1. Joe Thornton Boston Bruins/
San Jose Sharks
81 29 96 125
2. Jaromír Jágr New York Rangers 82 54 69 123
3. Aleksandr Ovetškin Washington Capitals 81 52 54 106
4. Dany Heatley Ottawa Senators 82 52 53 105
5. Daniel Alfredsson Ottawa Senators 77 43 60 103
6. Sidney Crosby Pittsburgh Penguins 81 39 63 102
7. Eric Staal Carolina Hurricanes 82 45 55 100
8. Ilja Kovaltšuk Atlanta Thrashers 78 52 46 98
9. Marc Savard Atlanta Thrashers 82 28 69 97
10. Jonathan Cheechoo San Jose Sharks 82 56 37 93

Neljännesvälierät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  Konferenssien puolivälierät Konferenssien välierät Konferenssien finaalit Stanley Cup -finaali
                                     
1  Ottawa Senators 4  
8  Tampa Bay Lightning 1  
     Ottawa Senators 1  
     Buffalo Sabres 4  
2  Carolina Hurricanes 4
7  Montreal Canadiens 2  
     Carolina Hurricanes 4  
Itäinen konferenssi
     Buffalo Sabres 3  
3  New Jersey Devils 4  
6  New York Rangers 0  
     Carolina Hurricanes 4
     New Jersey Devils 1  
4  Buffalo Sabres 4
5  Philadelphia Flyers 2  
     Carolina Hurricanes 4
     Edmonton Oilers 3
1  Detroit Red Wings 2  
8  Edmonton Oilers 4  
     Mighty Ducks of Anaheim 4
     Colorado Avalanche 0  
2  Dallas Stars 1
7  Colorado Avalanche 4  
     Mighty Ducks of Anaheim 1
Läntinen konferenssi
     Edmonton Oilers 4  
3  Calgary Flames 3  
6  Mighty Ducks of Anaheim 4  
     San Jose Sharks 2
     Edmonton Oilers 4  
4  Nashville Predators 1
5  San Jose Sharks 4  

Pudotuspelien pistepörssi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelaaja Joukkue Ottelut Maalit Syötöt Pisteet
1. Eric Staal Carolina Hurricanes 25 9 19 28
2. Cory Stillman Carolina Hurricanes 25 9 17 26
3. Chris Pronger Edmonton Oilers 24 5 16 21
4. Daniel Briere Buffalo Sabres 18 8 11 19
5. Shawn Horcoff Edmonton Oilers 24 7 12 19
6. Fernando Pisani Edmonton Oilers 24 14 4 18
7. Rod Brind'Amour Carolina Hurricanes 25 12 6 18
8. Chris Drury Buffalo Sabres 18 9 9 18
9. Justin Williams Carolina Hurricanes 25 7 11 18
10. Matt Cullen Carolina Hurricanes 25 4 14 18

NHL-kauden palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stanley Cup: Carolina Hurricanes
Presidents' Trophy: Detroit Red Wings
Prince of Wales Trophy: Carolina Hurricanes
Clarence S. Campbell Bowl: Edmonton Oilers
Art Ross Trophy: Joe Thornton (Boston Bruins, San Jose Sharks)
Bill Masterton Memorial Trophy: Teemu Selänne (Mighty Ducks of Anaheim)
Calder Memorial Trophy: Aleksandr Ovetškin (Washington Capitals)
Conn Smythe Trophy: Cam Ward (Carolina Hurricanes)
Frank J. Selke Trophy: Rod Brind'Amour (Carolina Hurricanes)
Hart Memorial Trophy: Joe Thornton (Boston Bruins, San Jose Sharks)
Jack Adams Award: Lindy Ruff (Buffalo Sabres)
James Norris Memorial Trophy: Nicklas Lidström (Detroit Red Wings)
King Clancy Memorial Trophy: Olaf Kölzig (Washington Capitals)
Lady Byng Memorial Trophy: Pavel Datsjuk (Detroit Red Wings)
Lester B. Pearson Award: Jaromír Jágr (New York Rangers)
Lester Patrick Trophy: Mike Emrick, John Davidson, Ray Miron
Maurice 'Rocket' Richard Trophy: Jonathan Cheechoo (San Jose Sharks)
NHL Plus/Minus Award: Wade Redden (Ottawa Senators)
Michal Rozsíval (New York Rangers)
Roger Crozier Saving Grace Award: Cristobal Huet (Montreal Canadiens)
Vezina Trophy: Miikka Kiprusoff (Calgary Flames)
William M. Jennings Trophy: Miikka Kiprusoff (Calgary Flames)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]