Optatiivi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Optatiivi-nimitystä käytetään imperatiivin eli käskymuodon tapaisesta tapaluokasta, jolla ilmaistaan epäsuoraa tai kohteliasta käskyä. Optatiivia esiintyy suomen kielen lisäksi muun muassa fäärissä, muinaiskreikassa, georgiassa, sanskritissä, turkissa ja joissakin saamelaiskielissä.

Suomen kielessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen kielessä optatiiviksi on nimitetty lähinnä runokielessä esiintyviä -os, -ös -päätteisiä muotoja, esimerkiksi kävellös = kävele, ole hyvä!.

Joissakin kieliopeissa, varsinkin 1800-luvulla, optatiiviksi kutsutaan ko/kö-tunnuksisia muotoja, kuten olkoon, menöt ja sanottakoon, kun taas ka/kä-tunnuksisia muotoja kutsutaan imperatiiviksi. Isossa suomen kieliopissa ko/kö-muotoja kutsutaan jussiiviksi.[1]

  1. Aila Mielikäinen: Olkoot, hoitakoovat itse! Kolmannen persoonan imperatiivi Kielikello, 4/2008. Viitattu 22.7.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.