Otto H. Meurman

Otto H. Meurman (29. tammikuuta 1921 Helsinki – 8. toukokuuta 2011 Helsinki) oli lääkäri ja korva-, nenä- ja kurkkutautiopin professori, joka toi Suomeen 1950-luvulla kuulonparannuksesta uutta tietoa ja uusia menetelmiä ja oli otoskleroosi-kirurgian uranuurtaja Suomessa.

Meurmanin vanhemmat olivat professori Yrjö Meurman ja Edit Sigrid Andersson ja puoliso vuodesta 1948 Elsa Margareta Ignatius. Meurman tuli ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta lyseosta 1938 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1947. Tohtoriksi Meurman väitteli 1948. Uransa alkuvaiheessa Meurman toimi muun muassa Kuulonhuoltoliiton, SPR:n ja Muurolan parantolan palveluksessa. Turun yliopiston korva-, nenä- ja kurkkutautiopin professori hänestä tuli 1959. Tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 1986 asti, jolloin hän jäi eläkkeelle. Meurman oli yliopiston lääketietellisen tiedekunnan dekaani 1963–1969 sekä Turun yliopistollisen keskussairaalan johtajaylilääkäri 1970–1986. Hän perehtyi alan uusiin tutkimuksiin muun muassa Yhdysvaltoihin tekemillään matkoilla ja oli tiiviisti yhteydessä myös eurooppalaisiin tutkijoihin. Näiden yhteyksien ansiosta ala kehittyi Suomessa. Meurman oli alan järjestöjen Suomen korvalääkäriyhdistys ja Pohjoismainen korvalääkäriyhdistys puheenjohtaja ja toimi myös kunnallispolitiikassa.