Papinniemen leirintäalue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Papinnimen leirintäalue on leirintäalue Etelä-Karjalan pohjoiskärjessä Pyhäjärven rannalla Parikkalan Papinniemessä, entisen Uukuniemen kunnan alueella. Alue on pieni ja lähellä luontoa. Papinniemi tunnetaan erityisesti sen kauniista hiekkarannastaan, joka on pitkä ja hienosta hiekasta muotoutunut.

Historia Papinniemessä on ollut leirintäalue toimintaa jo 1960-luvulta saakka. Se on yksi Suomen vanhimmista leirintäalueista. Alueella on ollut toimintaa tunnetusti jo 1600- luvulta lähtien.

Uukuniemen Papinniemessä on autioitunut ortodoksikylä, joka on monipuolinen ja laaja historiallisen ajan muinaisjäännösalue. Aluetta pidetään Suomen historian kannalta yhtenä merkittävimpänä arkeologisena alueena. Alueella on sijainnut Uukuniemen ortodoksinen pääkirkko, kalmisto ja asuinpaikka. Asutus on muodostanut kokonaisen ortodoksikylän, joka on autioitunut kokonaan 1600-luvulla.

Papinniemi sijaitsee alueella, joka oli kahden kulttuurialueen ja kahden uskontokunnan rajamailla. Paikka on merkittävä moninaisten löytöjensä ansiosta. Ensimmäiset tiedot Papinniemen muinaisjäännöksestä saatiin talteen jo vuonna 1882 . Tämän jälkeen paikka jäi unohduksiin tutkijoilta yli sadaksi vuodeksi kunnes Papinniemen autiokylää ryhdyttiin tutkimaan jälleen 1990-luvulla.

Alueen muinaisjäännökset sijaitsevat noin puolen kilometrin pituisella ja noin 150 metrin levyisellä harjanteella. Ylhäällä kallioiden eteläpään tasalla on kirkon paikka ja sen luona kalmisto. Kirkon paikan läheisyyteen on pystytetty ortodoksinen matkamiehen risti.

Papinniemen leirintäalueella sijaitsee Suomen parhaiten säilynyt verkkokivi. Verkkokivi toimi kalastajien uhrikivenä.

Alueelta löytyy myös muinainen kouraisukivi, josta mm. kauppamiehet kouraisivat onnea mukaansa vaaralliselle kaupparetkelle.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]