Paul Émile Appell (27. syyskuuta1855Strasbourg, Bas-Rhin, Ranska – 27. syyskuuta 1930Pariisi, Ranska[1]) oli ranskalainen matemaatikko, vuodesta 1885 alkaen teoreettisen mekaniikan professori Pariisin Sorbonnessa. Hän oli vuodesta 1892 Ranskan tiedeakatemian jäsen. Appell julkaisi runsaasti tutkimuksia matematiikan eri aloilta, kuten geometriasta, differentiaaliyhtälöistä, funktioteoriasta ja mekaniikasta. Tärkeitä ovat etenkin hänen tutkimuksensa Niels Henrik Abelinfunktioista. Appell sai kuningas Oskar II:n täyttäessä 60 vuotta (1889) Euroopan kaikkien matemaatikkojen kesken järjestetyssä kilpailussa toisen palkinnon tutkimuksestaan Sur les intégrales de fonctions à multiplicateurs et leur application au développement des fonctions abeliennes en séries trigonométriques (Acta mathematica, XIII nid.).[2]
Sur les intégrales de fonctions à multiplicateurs et leur application au développement des fonctions abeliennes en séries trigonométriques (Acta mathematica, XIII nid.)
Traité de mécanique rationnelle (1893–1896)
Théorie des fonctions algébriques et de leur intégrales (1895) Goursat’n kanssa
Principes de la théorie des fonctions elliptiques (1897) Émile Lacourin avustamana
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paul Appell Wikimedia Commonsissa
