Peltolude

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Peltolude
Uhanalaisuusluokitus

{{{status}}}

Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arhtropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Nivelkärsäiset Hemiptera
Alalahko: Luteet Heteroptera
Osalahko: Lutikkamaiset Cimicomorpha
Yläheimo: Miroidea
Heimo: Kuneluteet Miridae
Alaheimo: Mirinae
Tribus: Mirini
Suku: Niittyluteet Lygus
Laji: rugulipennis
Kaksiosainen nimi

Lygus rugulipennis
Poppius, 1911

Katso myös

  Peltolude Commonsissa

Peltolude (Lygus rugulipennis) on Suomen yleisimpiä ludelajeja. Laji on tunnettu viljelytuholaisena. Niittyluteiden (Lygus) suvun luteiden tunnistaminen on vaikeaa. Kansainvälisissä hakemistoissa lajista käytetään usein nimeä karvaniittylude (esimerkiksi [1]), vaikka tätä nimeä ei suomalaisista lähteistä löydykään.

Pituus 4,7 mm - 5,7 mm[2] Peltolude kuuluu niittyluteiden suvun vaikeasti määritettäviin lajeihin. Se on suvun luteista selvästi karvaisin. Sen peitinsiipien tiheä karvapeite onkin lajin paras tuntomerkki. Väritys vaihtelee harmaankellertävästä punertavaan, mutta useimmin lajin yleisväri on vaalean kellanrusehtava. Pikkukilvellä ei yleensä ole selkeää vaaleaa V-kuviota, vaan vaalea alue on jakautunut pienempiin kuvioihin.

Peltolude muistuttaa hyvin paljon yleistä ketoludetta (Lygus pratensis).

Laji esiintyy runsaslukuisena koko maassa.

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erilaiset avoimet ympäristöt.

Laji kelpuuttaa ravintokasveiksi satoja kasvilajeja suosien asteri- (Asteraceae), ristikukkais- (Brassicaceae) ja hernekasveja (Fabaceae). Peltolude vioittaa perunoita, omenoita, mansikoita ja muita marjakasveja, sekä vihanneksia, sokerijuurikkaita, ristikukkaisia öljykasveja ja puiden taimia imemällä kasvin nesteitä ja vioittamalla samalla kukkia ja kasvupisteitä.

  1. Anders Albrecht, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: Peltolude – Lygus rugulipennis Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. Rintala, T. & Rinne, V. 2011: Suomen luteet. 2. painos. Hyönteistarvike TIBIALE Oy, Helsinki

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]