Perinnöllinen sairaus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sirppisoluanemia on esimerkki perinnöllisestä sairaudesta.

Perinnölliset sairaudet ovat virheellisten geenien aiheuttamia sairauksia. Niissä sairastunut on saanut taudin aiheuttavan mutatoituneen alleelin ainakin toiselta vanhemmistaan. Perinnölliset sairaudet voidaan jakaa kahteen päätyyppiin, monogeenisiin, eli yhdestä geenistä johtuviin, ja polygeenisiin, eli useista geeneistä johtuviin. Yleensä perinnöllisistä sairauksista puhuttaessa tarkoitetaan lähinnä monogeenisiä sairauksia, joita tunnetaan yli 5 000.[1] Polygeeniset sairaudet ovat lukumäärällisesti harvinaisempia, mutta niitä esiintyy useammilla ihmisillä, ja ne ovatkin kansanterveydellisesti tärkeämpiä kuin monogeneettiset sairaudet.[2]

Monogeeniset sairaudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat perinnölliset sairaudet ovat monogeenisiä, eli ne aiheutuvat yhdessä lokuksessa olevasta yhdestä tai kahdesta virheellisestä alleelista eli geenivirheestä. Nämä sairaudet voidaan jakaa geenin sijainnin perusteella autosomisiin sekä X- tai Y-kromosomissa periytyviin sairauksiin ja ilmenevyyden perusteella resessiivisesti (peittyvästi) tai dominoivasti (vallitsevasti) periytyviin sairauksiin. Autosomeissa resessiivisesti periytyviä tauteja tunnetaan hieman alle 2 000 ja autosomeissa dominoivasti periytyviä sairauksia tunnetaan yli 2 000. Yksilön ilmiasu on yleensä samanlainen riippumatta siitä, perikö hän viallisen alleelin vain toiselta vanhemmistaan vai molemmilta. Joissakin tapauksissa dominoivien sairauksien taudinkuva on homotsygooteilla huomattavasti vakavampi. X-kromosomissa periytyviä tauteja tunnetaan viitisensataa, ja resessiivisesti periytyvät ovat dominoivasti periytyviä yleisempiä. Y-kromosomissa periytyviä sairauksia ei ainakaan toistaiseksi tunneta, ja niitä tuskin onkaan, koska sukututkijoiden kiinnostus kohdistuu yleensä juuri paternaalisiin linjoihin, jolloin mahdollisiin sairauksiin olisi todennäköisesti kiinnitetty jo huomiota.[1]

Monogeenisten sairauksien periytymissäännöt[1]
Periytymistyyppi Tunnusmerkit
Autosominen dominantti periytyminen
  • Toinen sairaan henkilön vanhemmista on tavallisesti myös sairas.
  • Tauti esiintyy yhtä usein ja samanlaisena miehillä ja naisilla.
  • Tauti periytyy samalla tavoin miesten ja naisten kautta.
  • Sairaan henkilön lapsilla on kullakin 50 %:n riski periä sairaus.
Autosominen resessiivinen periytyminen
  • Sairaan henkilön vanhemmat ovat yleensä oireettomia tautigeenin kantajia.
  • Tauti esiintyy yhtä usein ja samanlaisena miehillä ja naisilla.
  • Sairaan henkilön vanhemmat ovat tavallista useammin sukua keskenään tai
  • Kun perheeseen on syntynyt sairas lapsi, tiedetään tulevien lasten sairastumisriskin olevan 25 %.
X-kromosominen dominantti periytyminen
  • Jompikumpi sairaan naisen vanhemmista ja sairaan miehen äiti ovat tavallisesti myös sairaita.
  • Tauti esiintyy molemmilla sukupuolilla, mutta yleisemmin naisilla.
  • Tauti on naisilla lievempi ja oireiltaan vaihtelevampi.
  • Sairaan naisen lasten sairastumisriski on 50 % sukupuolesta riippumatta.
  • Sairaan miehen kaikki tyttäret sairastuvat, mutta pojat ovat terveitä.
X-kromosominen resessiivinen periytyminen
  • Tauti esiintyy lähes yksinomaan miehillä.
  • Sairaan pojan vanhemmat ovat yleensä terveitä, mutta äiti on oireeton tautigeenin kantaja.
  • Tautitapauksia on usein äidin miespuolisilla sukulaisilla.
  • Kantajanaisen pojilla on 50 %:n sairastumisriski ja tyttärillä 50 %: todennäköisyys olla tautigeenin kantaja.
  • Sairaan miehen pojat ovat terveitä ja kaikki tyttäret kantajia.
  • Tauti saattaa esiintyä myös naisella, mikäli hänen isänsä on sairas ja äitinsä kantaja tai mikäli X-kromosomin inaktivaatio on tapahtunut poikkeavalla tavalla.
Y-kromosominen periytyminen (ei tunnettuja sairauksia)
  • Ominaisuus esiintyy vain miehillä.
  • Periytyminen tapahtuu miehen kaikille pojille.


Polygeeniset sairaudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polygeenisillä eli monitekijäisillä sairauksilla tarkoitetaan monen viallisen geenin ja ympäristön yhteisvaikutuksen takia ilmeneviä sairauksia, kuten synnynnäisiä epämuodostumia, sydän- ja verisuonitauteja, diabetestä sekä mielenterveyden häiriötä.[2] Tyypillistä polygeenisille sairauksille on se, että vaikka tautia esiintyykin ”suvussa”, sen esiintyminen ei noudata Mendelin sääntöjä. Polygeenisissä sairauksissa on erotettavissa kolme eri päätyyppiä.

Tietyt kohonneen verenpaineen tyypit edustavat jatkuvia ominaisuuksia, jolloin taudinkuva pahenee geenien ja ympäristön yhteisvaikutuksesta. Tähän ryhmään kuuluvat sairaudet ovat väestössä yleisesti esiintyviä, mutta esiintyessään normaalijakauman ääriarvoina, ne luetaan sairauksiksi. Geenien ja ympäristötekijöiden vaikutus on tähän ryhmään kuuluvissa sairauksissa suunnilleen yhtä suuri. Jatkuvien ominaisuuksien erityispiirteisiin kuuluu se, että sairauden vakavuus vaihtelee, ja usein on epäselvää, voidaanko henkilön tilaa lainkaan luokitella sairaudeksi.

Useat lapsilla tavattavat synnynnäiset epämuodostumat kuuluvat kynnysominaisuuksiin, joissa perimä- ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksen on ylitettävä tietty ”kynnys” ennen kuin sairaus ilmenee. Kynnysominaisuuksille on ominaista että henkilö joko on sairas, tai sairaudesta ei ole merkkiäkään, toisin kuin jatkuvissa ominaisuuksissa, vaikka alttius sairaudelle noudattaakin normaalijakaumaa.

Kolmannen päätyypin muodostavat tietyt aikuisiälle tyypilliset sairaudet kuten sydän- ja verisuonitaudit, diabetes ja mielenterveyden häiriöt. Alzheimerin taudin synnyssä geenien osuus on noin puolet[3] ja skitsofreniankin on todettu olevan alueellisesti ja suvullisesti esiintyvää.[4]

  1. a b c Kääriäinen, H. 1998: Monogeeninen periytyminen. – Teoksessa: Aula, P. , Kääriäinen, H. & Leisti, J. (toim), Perinnöllisyyslääketiede : 101-117. Duodecim, Jyväskylä. 313 s
  2. a b Kontula, K. & Aula, P. 1998: Monitekijäinen periytyminen ja tavallisten tautien genetiikka. - Teoksessa: Aula, P. , Kääriäinen, H. & Leisti, J. (toim), Perinnöllisyyslääketiede : 168-181. Duodecim, Jyväskylä. 313 s.
  3. Soininen H. 1998: Geenit selittävät puolet Alzheimerin taudista. - Kansanterveys : Kansanterveyslaitoksen tiedotuslehti 1998 (7) : 5.
  4. Hovatta, I., Terwilliger, J., Lichtermann, D., Mäkikyrö, T., Suvisaari, J., Peltonen, L., & Lönnqvist, J. 1997: Schizophrenia in the genetic isolate of Finland. - American journal of medical genetics 74 (4) : 353-360.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]