Puistolumikello

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Puistolumikello
Uhanalaisuusluokitus

Silmälläpidettävä [1]

Silmälläpidettävä

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Asparagales
Heimo: Narsissikasvit Amaryllidaceae
Alaheimo: Amaryllidoideae
Tribus: Galantheae
Suku: Lumikellot Galanthus
Laji: nivalis
Kaksiosainen nimi

Galanthus nivalis
L.

Katso myös

  Puistolumikello Wikispeciesissä
  Puistolumikello Commonsissa

Lumikello

Puistolumikello, joskus myös pelkkä lumikello, (Galanthus nivalis) on varhain kukintansa aloittava narsissikasvi. Puistolumikellon kukat ovat valkoiset ja kellomaiset.[2] Sen luontainen levinneisyysalue on Etelä-Euroopassa. Suomessa sitä käytetään koristekasvina.

Suomessa puistolumikello voi aikaisina keväinä kukkia jo maaliskuun lopussa, tavallisin kukkimisaika kuitenkin vaihtelee. Poikkeuksellisen lämpimillä paikoilla, etenkin Etelä-Suomessa, ne voivat lauhoina talvina kukkia jo tammikuun lopussa. Tyypillisenä vuotena ne aloittavat kukintansa Etelä-Suomessa huhtikuun alun pälvillä ja jatkavat huhtikuun loppupuolelle saakka kukintaansa. Pohjoissuomalaisissa puutarhoissa lumikellon kukinta tapahtuu tyypillisesti vapun tienoilla. Kasvin varhainen kukkiminen perustuu sen erikoiseen kykyyn alijäähdyttää kasvinesteensä sokerin avulla. Lumikelloa voi kasvattaa koko Suomessa.

Lumikellojen sipulit istutetaan syyskuussa maahan 8–10 cm syvyyteen. Lumikello ei ole nuuka siitä, millaisessa maassa se kasvaa, sillä se ehtii kukkia ennen kuin keväinen kosteus on ehtinyt haihtua maasta. Tiivistä savimaata tulisi kuitenkin välttää. Lumikello tulee toimeen niin porottavassa auringossa kuin varjossakin. Aurinkopaikoissa kukinta on normaalisti viikon pari aikaisempi kuin saman alueen varjopaikoissa.

Lumikellot ovat oivia kasveja perennapenkeissä, sillä ne kukkivat ensimmäisinä ennen kuin muita kasveja on edes näkyvissä. Myöhemmin keväällä ne antavat tilaa muille kasveille. Toinen hyvä vaihtoehto on istuttaa lumikellot pihanurmelle, esimerkiksi omenapuiden juurelle. Lumikello leviää melko hyvin sipuleista, sivusipuleista ja siemenistä, joita muurahaiset levittävät. Puistolumikellon siemenissä on elaiosomi eli rasvalisäke, joka houkuttelee muurahaisia. Sipulit tulisi jakaa kolmen vuoden välein kesällä loistavan kukinnan takaamiseksi. Sipulit sietävät huonosti säilytystä, joten ne kannattaa liottaa yön yli vedessä ennen istutusta.

Puistolumikello sisältää galantamiini-nimistä alkaloidia, jota käytetään esimerkiksi Alzheimerin taudin hoidossa.

  1. Galanthus nivalis IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Schauer, Thomas & Caspari Claus: Luonnonkasvit: Suuri maastokäsikirja. Suom. toim. Arto Kurtto. Weilin+Göös. 1991, s. 308. ISBN 951-35-3886-9.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]