Rakennustieto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rakennustieto Oy
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu Rakennustietosäätiö 1972, Rakennustieto Oy 1974, RT-kortisto 1942
Toimitusjohtaja Laura Apilo
Kotipaikka Helsinki, Suomi
Toiminta-alue Suomi, Viro, Venäjä
Toimiala informaatio ja viestintä
Tuotteet tietopalvelut, kirjat, lehdet
Liikevaihto 6,9 milj. € (2020)
Henkilöstö 60
Omistaja Rakennustietosäätiö
Kotisivu Rakennustieto

Rakennustieto Oy on Rakennustietosäätiö RTS:n omistama osakeyhtiö. Rakennustiedon ydinliiketoimintaa on tarjota rakennusalan ammattilaisille hyvää suunnittelu-, rakennus- ja kiinteistönpitotapaa tukevaa tietopalvelua.[1]

Rakennustieto-konserni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennustieto-konserni muodostuu Rakennustietosäätiö RTS:stä ja Rakennustieto Oy:stä. Rakennustieto edistää hyvää rakennustapaa toimimalla talonrakentamisen, talotekniikan, kiinteistönpidon sekä maa- ja vesirakentamisen tiedon tuottajana ja välittäjänä suunnittelusta ylläpitoon asti.[2]

Rakennustietosäätiö RTS

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennustietosäätiö on rakennusalan puolueeton vaikuttaja ja Rakennustiedon omistajayhteisö, joka vastaa koko konsernin tutkimus- ja kehitystoiminnasta sekä huolehtii yhteiskuntasuhteista. Toiminnalla pyritään takaamaan hyvän kaavoitus-, rakennus- ja kiinteistönpitotavan vaatimusten mukaiset tiedot rakennusalalle. Säätiötä ja sen toimintaa ohjaavat hallitus ja edustajisto, jossa koko rakennusala on edustettuna lähes 60 järjestön ja yhteisön kautta.[2]

Säätiö harjoittaa toimialansa tietopalvelutoimintaa ja hankkii suunnitteluohjeilleen eri osapuolien mahdollisimman laajan hyväksynnän. Säätiö laatii lisäksi toimialaansa liittyviä tutkimusohjelmia ja harjoittaa tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa sekä kansainvälistä ja kotimaista yhteistyötä. Säätiö tukee myös toimialansa tiedettä ja taidetta.[2]

Suomen Arkkitehtiliiton Jälleenrakennustoimiston nimellä toimintansa aloittanut Rakennustieto sai alkunsa 1942. Rakennustietokortisto syntyi samana vuonna tyydyttämään sodan aiheuttaman jälleenrakennuksen standardisoinnin ja ohjeistuksen tarvetta. RT-kortisto on saanut suuntaviivansa Alvar Aallolta, joka oli mukana perustamassa Rakennustietoa yhdessä toisen merkittävän arkkitehdin, Viljo Revellin kanssa. Järjestelmästä kehittyi ohjeistus palvelemaan myös rauhanajan tarpeita ja ensimmäisen kortiston perusta, 70 standardin sarja, valmistui 1943. Alvar Aalto määritteli uuden kortiston laatutavoitteiksi ajantasaisuuden, helppokäyttöisyyden, arvovaltaisuuden sekä sisällön täydellisen kattavuuden. Rakennustietosäätiö RTS ja Rakennustieto Oy perustettiin 1970-luvulla jatkamaan työtä.[3]

Rakennustietosäätiö RTS perustettiin vuonna 1972. Liiketoimintaansa varten säätiö perusti 1974 Rakennuskirja Oy:n, nykyiseltä nimeltään Rakennustieto Oy:n. Yhtiön tehtäväksi tuli Rakennustietosäätiön toiminta-ajatuksen mukaisesti kirjojen ja tietotuotteiden kustantaminen sekä rakennustarvikenäyttelyn toiminnasta vastaaminen.[3] Vuonna 2015 Rakennustieto osti Rasi-Tiedon liiketoiminnan sekä Suomen Rakennusmedian kirja-, lehti- ja sopimuslomakeliiketoiminnan. Rakennustieto on myös mukana omistajana ulkomaisissa rakennuskeskuksissa Tallinnassa ja Pietarissa.[4]

Rakennustiedon tuotteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennustieto tuottaa tietoa ja ohjeita rakentamiseen sekä kustantaa kirjoja ja lehtiä rakentamisen kaikille osa-alueille. Lisäksi yhtiö tarjoaa palveluja rakennusmateriaali- ja tuoteteollisuudelle.[2] Jo alusta alkaen Rakennustieto on toimikuntalaitoksensa myötä ainutlaatuinen sarjassaan maailmalla, sillä ohjeet tehdään alan eri tahojen yhteistyössä ja -ymmärryksessä.[3]

Tietopalvelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nettipohjaiset palvelut kokoavat yhteen rakentamisen ohjeet, ajantasaiset rakentamista koskevat säännökset, rakennusalan yleiset laatuvaatimukset eli "RYLit" sekä alan yrittäjien tuotteet ja palvelut. Tietopalvelut on suunniteltu rakentamisen eri aloille: rakennus- ja rakennesuunnitteluun (RT-kortisto), sisustussuunnitteluun, talotekniikkaan, talonrakennusurakointiin ja kiinteistönpitoon (Ratu-kortisto) sekä infrarakentamiseen.[5]

Kirjat ja lehdet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennustieto kustantaa käytännön oppaita, käsikirjoja, tutkimusraportteja, oppikirjoja ja arkkitehtuurikirjoja sekä useita lehtiä pääasiassa ammattilaisille. Julkaisut opastavat hyvään suunnitteluun ja rakennustapaan - päämääränä teknisesti oikeat ratkaisut, kustannustietoinen toteutus ja lainmukainen ohjeistus.[6]

Sopimuslomakkeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimuslomake Net on rakennus- ja kiinteistöalan lomakepalvelu, jossa voit täyttää ja tallentaa lomakkeita sekä tulostaa lomakkeisiin liittyviä sopimusehtoja, tehtäväluetteloita ja asiakirjamalleja. Alalla yhteisesti hyväksyttyjä sopimusasiakirjoja käytetään kaikissa ammattimaisesti hoidetuissa kohteissa.

Esteettömyystieto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RT esteettömyystieto -palvelu helpottaa ja nopeuttaa suunnittelijoiden työtä tilojen mitoituksessa ja materiaalien valinnassa, kun tavoitteena on esteettömyyden toteutuminen asuinympäristössä ja parempi suunnittelun laatu. Suunnittelija saa palvelusta kohdekohtaisen tarkistuslistan esteettömyysvaatimuksista ja suunnitteluohjeita. Palvelua voi käyttää maksutta.

RT tuotetieto -palvelussa julkaistaan alan materiaali- ja tarvikevalmistajien sekä palveluntarjoajien yritys- ja tuotetietoa. RT tuotekortit julkaistaan RT tuotetiedon hakupalvelussa sekä ammattilaisten tietopalveluissa ohjetiedon rinnalla.[7]

RT kirjakauppa ja verkkokauppa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennustieto omistaa RT kirjakauppa -nimisiä kirjakauppoja sekä verkkokaupan.[4]


  1. Toimintakertomus Rakennustieto. Arkistoitu 21.9.2013. Viitattu 23.11.2011.
  2. a b c d Rakennustieto Rakennustieto. Viitattu 23.11.2012.
  3. a b c Historia Rakennustieto. Viitattu 29.9.2011.
  4. a b Kirjakaupat Rakennustieto. Arkistoitu 25.4.2011. Viitattu 23.11.2011.
  5. Tietopalvelut Rakennustieto. Arkistoitu 24.10.2011. Viitattu 29.9.2011.
  6. Kirjat Rakennustieto. Arkistoitu 24.10.2011. Viitattu 29.9.2011.
  7. Mediapalvelut Rakennustieto. Arkistoitu 24.10.2011. Viitattu 29.9.2011.