Stenbergan linna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Stenbergan linna
Sijainti Masku, Suomi
Koordinaatit 60°32′05″N 22°00′19″E / 60.5347°N 22.0053°E / 60.5347; 22.0053
Rakennustyyppi Linna ja raunio
Kartta
Stenbergan linna

Stenbergan linna eli Teinperin linna oli keskiaikainen linna, jonka rauniot sijaitsevatVarsinais-Suomessa Maskussa. Kyseessä on ollut linnoitettu kuninkaankartano, josta varhaisin säilynyt asiakirjatieto on vuodelta 1398. Tuolloin maanpakoon lähtenyt Suomen laamannikunnan laamanni, Albrekt Mecklenburgilaisen kannattaja ritari Jaakko Abrahaminpoika Djäkn luovutti kartanon sekä Maskun Lellaisten, Kiveisten ja Ajoisenpään tilat Wibrud Korttummen haltuun.[1][2] Linna saattaa olla Turun linnanvoutina 1377-99 toimineen Djäknin rakennuttama tai hänen yksityishenkilöltä hankkimansa, ja peräisin 1300-luvun lopulta.[3] Linnan ensimmäisen rakennusvaiheen on myös arveltu ajoittuneen jo 1100-1200-lukujen vaihteeseen.[2]

Albrektia seurannut kuningatar Margareeta I takavarikoi linnan, ja vuonna 1438 kruunu lahjoitti kartanon Maskunjokilaaksoon perustetun Armonlaakson (lat. Vallis gratiae, ruots. Nådendal) birgittalaisluostarin haltuun. Reformaation myötä kartano peruutettiin jälleen luostarilta kruunulle vuonna 1556. Tarkalleen ei tiedetä, milloin linna on raunioitunut.[4] Kansan suullisen perinteen mukaan sen hävittivät linnan edustalle purjehtineet viholliset.[5]

Albrekt Mecklenburgilaisen valtakausi oli Suomessa linnafeodalismin aikaa, jolloin uusi kuningas jakoi kannattajilleen palkkioksi läänityksiä ympäri Ruotsin valtakuntaa.[6] Ritarit rakennuttivat mailleen pieniä linnoituksia, joista monet myös raunioituivat pian Albrektin valtakauden päätyttyä.[7]

Vaikeasti saavutettava sijaintipaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvarustus on sijainnut muinaisessa Maskunjokisuussa noin 12 metriä korkealla, 30 metriä leveällä ja 63 metriä pitkällä[8] kalliolla. Paikalla on todennäköisesti ollut ulkomitoiltaan 13 × 13 m kokoinen tornilinna[2] sekä pienempi rakennelma, joka on tulkittu porrastorniksi. Linna on aikanaan rakennettu meren lähelle, mutta maan kohoamisen vuoksi rantaviiva on siirtynyt vuosisatojen saatossa kauemmas.[9] Muinaislinnoja rakennettiin luonnonmuotojen suojaamiin paikkoihin, kuten korkeille kallioille. Myös Stenbergan linnavuoren jyrkkäreunainen kallio on soveltunut hyvin puolustustarkoitukseen. Arkeologi Jukka-Pekka Taavitsainen on ehdottanut tärkeäksi tarkastella kallioille, mäille ja saarille rakennettujen linnoitusten yhteyttä keskiaikaisiin sodankäynnin menetelmiin.[10]

Arkeologiset kaivaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1908 linnavuorella suoritettiin arkeologi Juhani Rinteen johdolla laajoja kaivauksia, jotka todensivat suullisen perimätiedon välittämän tiedon Teinperin säteritalon kotirakennuksen lähellä vuorella sijainneesta linnasta .[11] Löytöluettelon mukaan jäljellä 1900-luvun alussa oli enää hajanaisia perustuksia. Tutkimuksen perusteella harmaakivisten ulko- ja väliseinien lisäksi kattoholveissa ja portaissa on todennäköisesti käytetty tiiltä. Paikalta löydetyt lasin ja laastinpalaset antoivat viitteitä myös rapatuista seinistä ja lyijypuitteisista lasi-ikkunoista. Kaivauksissa löydettiin myös mm. rautaesineitä, poltettua savea ja profiilitiiliä.[12]

Kiinteä muinaisjäännös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityisalueella sijaitseva Stenbergan linnavuori on osa Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta kertovaa arkeologista kulttuuriperintöä. Valtakunnallisesti arvokas kiinteä muinaisjäännös on rauhoitettu Muinaismuistolain nojalla. Muinaisjäännösalueella raivattiin vuosina 2019-2020 Museoviraston avustuksella kasvillisuutta.[13]

Tietoa muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haggrén, Georg: ”Keskiaika”, Muinaisuutemme jäljet, s. 369–536. [Helsinki]: Gaudeamus, 2015. ISBN 978-952-495-363-4.
  • Oja, Aulis: Maskun historia I. Turku: Maskun kunta ja seurakunta, 1966.
  • Stenberga Kulttuuriympäristön palveluikkuna. Museovirasto. Viitattu 13.8.2018.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Oja 1966, s. 84
  2. a b c Kulttuuriympäristön palveluikkuna
  3. Suhonen, Veli-Pekka: Asuntolinnasta palatsilinnaan. Kahden varhaiskeskiaikaisena pidetyn linnan ajoitukset nykytutkimuksen valossa.. SKAS, 2002, nro 2. Suomen keskiajan arkeologian seura.
  4. Oja 1966, s. 86
  5. Maskun pitäjä 700-vuotias. Suomen kuvalehti, 3.9.1932.
  6. Haggrén 2015, s. 429–431
  7. Haggrén 2015, s. 431
  8. Suhonen, Veli-Pekka: Asuntolinnasta palatsilinnaan. Kahden varhaiskeskiaikaisena pidetyn linnan ajoitukset nykytutkimuksen valossa.. SKAS, 2002, nro 2, s. 16. Suomen keskiajan arkeologian seuran.
  9. Arkeologista tietoa yleisölle sata vuotta sitten. Arkeologia nyt !, 2008, nro 4, s. 24.
  10. Taavitsainen, Jussi-Pekka: Ancient hillforts of Finland. Problems of Analysis, Chronology and Interpretation with Special Reference to the Hillfort of Kuhmoinen., s. 133, 135. Suomen Muinaismuistoyhdistys, 1990.
  11. Teinperin linna maskussa. Turun Sanomat, 26.6.1908.
  12. Kulttuuriympäristön palveluikkuna Museoviraston verkkosivu.
  13. Kulttuuriympäristön palveluikkuna Museoviraston verkkosivu.

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.