Taateliluumu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Taateliluumu
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ericales
Heimo: Eebenpuukasvit Ebenaceae
Suku: Eebenpuut Diospyros
Laji: lotus
Kaksiosainen nimi

Diospyros lotus
L.

Katso myös

  Taateliluumu Wikispeciesissä
  Taateliluumu Commonsissa

Taateliluumu eli lootusluumu on eebenpuiden sukuun kuuluva puulaji. Sitä tavataan luonnonvaraisena laajalla alueella Aasiassa. Lajia myös viljellään sen hedelmien takia.[2]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taateliluumun lehtiä. Kuva: Jean-Pol Grandmont.
Taateliluumun kukkia.
Taateliluumun hedelmiä.

Taateliluumun rungon kaarna on karkeaa, tummaa ja pienilevyistä. Kuumina, tyyninä päivinä puun ympärillä leijuu mustaherukkamainen tuoksu. Lehdet ovat suikeita ja kiiltäviä. Ne pysyvät puussa pitkälle syksyyn mutta putoavat lopulta vihreinä. Hede- ja emikukat sijaitsevat eri puissa. Kukkien teriö on uurnamainen, neliliuskainen ja väriltään punertavan- tai vihertävänvalkoinen. Hedelmät ovat pieniä ja maultaan tympeänimeliä.[2]

Taateliluumua tavataan luonnonvaraisena alkuperäislajina Japanista ja Kiinasta aina Vähään-Aasiaan saakka. Lajin levinneisyysalueen länsirajaa on tosin hankala määritellä, koska puuta on jo kauan viljelty Etelä-Eurooppaa myöten.[2]

Taateliluumu on vanha viljelykasvi, jota kasvatetaan syötävien hedelmiensä takia. Lajia käytetään myös koristepuuna.[2]

  • Mitchell, Alan & Wilkinson, John: Euroopan puuopas. Suom. Arto Kurtto. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki 2009 (1997).
  1. Participants of the FFI/IUCN SSC Central Asian regional tree Red Listing workshop, Bishkek, Kyrgyzstan: Diospyros lotus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.1. 2007. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.8.2016. (englanniksi)
  2. a b c d Euroopan puuopas 2009, s. 251.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]