Thylacoleo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Thylacoleo
Thylacoleo carnifex
Thylacoleo carnifex
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Pussieläimet Marsupialia
Lahko: Harvaetuhampaiset Diprotodontia
Heimo: Thylacoleonidae
Suku: Thylacoleo
Owen, 1859
Lajit
Katso myös

  Thylacoleo Wikispeciesissä
  Thylacoleo Commonsissa

Thylacoleo oli myöhäisplioseenilla ja myöhäispleistoseenilla (2 000 000–30 000 vuotta sitten) elänyt pussieläimiin kuulunut suku, johon kuului kolme lihaa syönyttä lajia. Ne kuuluivat heimoon Thylacoleonidae, eli pussileijoniin. Suurin suvun jäsen, Thylacoleo carnifex, oli miltei leijonan kokoinen ja tiettävästi suurin Australiassa elänyt lihaa syönyt nisäkäs.

Thylacoleo carnifexin kallosta on päätelty, että sillä oli kaikista koskaan eläneistä nisäkkäistä kaikkein suurin puruvoima.[1] Tästä syystä sen on päätelty olleen lihansyöjä ja metsästäneen esimerkiksi kenguruita ja Diprotodoneja. Sen jaloissa oli kynnet jotka se saattoi kissan tapaan vetää sisään, niiden perusteella on päätelty että Thylacoleo saattoi kiivetä puihin.[2] Sen häntä oli samanlainen kuin kengurulla ja sen uskotaan voineen käyttää sitä noustessaan kahdelle jalalle jolloin se saattoi käyttää tehokkaasti etujalkojaan raapimiseen. Useat tieteilijät uskovat että Thylacoleo-suvun lajit olivat kaikkien aikojen pisimmille kehittyneitä pussieläinlihansyöjiä.

Thylacoleo carnifexin luuranko

Huolimatta samankaltaisuuksista Thylacoleo ei ole sukua nykyiselle leijonille. Thylacoleonidae-lahkon ensimmäiset jäsenet ilmestyivät jo 24 miljoonaa vuotta sitten, Thylacoleo-suvun ensimmäinen laji ilmestyi 2 miljoonaa vuotta sitten ja viimeinen hävisi noin 30 000 vuotta sitten[3]. Thylacoleo-sukuun kuului kolme lajia: