Topias Huttari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Topias (Tobias) Huttari, kirjailijanimiä Lea Helo, L. Helo (29. tammikuuta 1907 Muja, Inkerinmaa – joulukuu 1953[1]) oli inkeriläinen Neuvostoliitossa asunut opettaja ja runoilija.

Huttari opetti suomen kieltä ja kirjallisuutta Petroskoin kouluissa 1926–1928, ja samoihin aikoihin 1927 julkaistiin hänen ensimmäiset runonsa Soihtu- ja Punainen Karjala-lehdissä. Huttari oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsen vuodesta 1934.[2]

Huttari suomensi useita venäläisten klassikkojen ja neuvostokirjailijoiden teoksia.

  • Nuoret mielet, runokokoelma. 1930
  • Astun yli, runokokoelma. 1931
  • Karjalan metsissä kasvaa paperia, runovihko lapsille.
  • Punainen armeija – vartija valpas, runovihko lapsille. 1933
  • Jokea voittamassa, kertomus Syvärin voimalaitoksen rakentamisesta. 1933
  • Runoja. 1936
  • Laulu keväälle. 1940
  • Minun maani. 1947
  • Valitut runot. 1956
  • Kertomuksia ja kuvauksia. 1962
  • Jumalat remontissa. 1992
  1. V. Valjakka, Lea Helo (65 vuotta runoilijan syntymästä), Neuvosto-Karjala 28.1.1972, 4 (Locallit.net; archive.org)
  2. Karjalan suomenkieliset kirjailijat: Topias Huttari (Lea Helo) (1907–1953), Arkistoitu sivu, Archive.is (artikkeli sisältää lähteitä, muun muassa Punalippu)