Ulosteensiirto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Paksunsuolen normaaleja E-coli-bakteereita.
Clostridium difficile -bakteerikolonioita kasvatusalustalla.

Ulosteensiirto on toimenpide, jossa potilaan paksusuoleen siirretään tavallisimmin jonkun lähiomaisen ulostetta. Myös jonkun muun terveen luovuttajan ulostetta voidaan käyttää. Tällä pyritään palauttamaan paksusuoleen sen normaali bakteerikanta, joka on syystä tai toisesta muuttunut sairaalloiseksi kuten antibioottiripulissa.[1] Paksusuolen bakteerikanta voi muuttua poikkeavaksi jopa vain yhdestä antibioottikuurista pitkäksi ajaksi, jopa pysyvästi.[1] Hoitotoimenpiteenä ulosteensiirto on Suomessa suhteellisen tuntematon, vaikka ulosteperäruiskeita käytettiin Helsingin Kirurgisessa sairaalassa antibioottiripulin hoitoon jo 1960-luvulla. Clostridium difficile -bakteerin aiheuttaman vaikeahoitoisen veriripulin voi hoitaa ulosteensiirrolla nopeasti, antibiooteilla sitä voidaan joutua hoitamaan jopa vuosia.[2]

Peräruiskeenantolaitteisto

Luovuttajan pitää olla perusterve eikä hänellä saisi olla piileviä sairauksia ja viimeisestä antibioottikuurista pitäisi mielellään olla ainakin vuosi.[1] Liuosta varten otetaan desilitran verran ulostetta, joka liotetaan nesteeseen, kuten veteen, keittosuolaan tai maitoon. Liuoksesta siivilöidään kiinteät aineet pois. Käytetyn liuoksen määrä on 200 – 500 ml. Liuos viedään paksusuoleen jollain kolmesta menetelmästä:

  • Gastroskopian avulla: liuos ruiskutetaan nenä-mahaletkun tai mahatähystysputken avulla suoraan vatsaan/ohutsuoleen, josta se kulkeutuu paksusuoleen. Etuna on liuoksen saaminen koko paksusuolen alueelle. Käytetään jos paksusuoli on pahasti tulehtunut eikä kolonoskopia ole mahdollista.[1]
  • Kolonoskopian avulla: peräsuolitähystyslaitteiston avulla liuosta ruiskutetaan koko paksusuolen alueelle. Helppo suorittaa, jos potilaalla on ripuli ja suoli on tyhjä, muussa tapauksessa suoli on tyhjennettävä ensin.[1] Tämä on tavallisin hoitotoimenpide.[3]
  • Peräruiskeella: liuos ruiskutetaan peräsuolen kautta paksusuoleen mahdollisimman pitkälle apteekista tms. saatavan laitteiston avulla. Tämä toimenpide voidaan tehdä myös kotioloissa ja se voidaan uusia peräkkäisinä päivinä. Haittana on se, ettei liuosta saada tarpeeksi pitkälle ja sen teho voi olla riittämätön vaikeissa tapauksissa. Myös lääkintähenkilökunnan suorittama paksusuolen tähystys jää pois.[1]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]