Väinö Kinnunen
Väinö Kinnunen (17. heinäkuuta 1902 Helsinki – 28. tammikuuta 1971 Helsinki)[1][2] oli suomalainen lakimies ja pesäpalloilija.[3]
Ammatiltaan Väinö Kinnunen oli varatuomari. Hän tuli ylioppilaaksi Suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1922 ja suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1940. Kinnunen toimi eduskunnan pikakirjoittajana 1922-44 ja pikakirjoituskanslian alipäällikkönä 1944-51 sekä harjoitti asianajoa vuodesta 1941 vuoteen 1950.[3] Hän pelasi yleensä kolmosvahdin tonttia ja oli joukkueensa nopein etenijä. Hän saavutti 5 Suomen mestaruutta 1922-24 ja 1926-27. Kinnunen toimi HPL:n johtokunnassa 1922.
Kinnusen vanhemmat olivat puuseppä David Kinnunen ja Alma Karoliina (o.s. Johansson). Hänen puolisonsa oli Sirkka-Liisa Grönros vuodesta 1930 vuoteen 1946 (avioero). Heidän vanhin poikansa oli valokuvaaja ja elokuvaohjaaja Jukka-Pekka Kinnunen.[3] Väinö Kinnunen on haudattu Hietaniemen hautausmaalle vanhempiensa hautaan.[2]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Väinö Kinnunen, Hietaniemen hautausmaa, Helsinki BillionGraves. Viitattu 6.6.2024.
- ↑ a b Kinnunen Väinö, Hietaniemen hautausmaa, Helsinki, alue 02, kortteli 023, rivi 12, paikka 00229 Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 6.6.2024.
- ↑ a b c Kinnunen, Väinö, Suomen lakimiehet 1965, sivu 318, toimittanut Åke Backström, Suomen Lakimiesliiton Kustannus Oy, 1965
- ↑ a b Pesäpallon SM-mitalistit Pesäpalloliitto. Arkistoitu 18.9.2017. Viitattu 14.4.2018.