Valkoinen talo (Turku)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valkoisen talon torniosa ja entinen pääsisäänkäynti Itäiseltä Rantakadulta katsottuna heinäkuussa 2008.

Valkoinen talo on Turussa Aurajokisuun itärannalla V kaupunginosassa sijaitseva vuonna 1937 valmistunut arkkitehti Gunnar Wahlroosin suunnittelema funktionalismia edustava valkoiseksi rapattu nelikerroksinen toimistorakennus.[1]

Valkoinen talo rakennettiin Crichton-Vulcanille,[2] joka vuonna 1938 yhdistyi Wärtsilään. Talo on toiminut siis miltei alusta asti Wärtsilän Turun telakan toimistona[1] ja vuodesta 1999 lähtien Elomaticin pääkonttorina.[3] Rakennusta laajennettiin vuosina 1951 ja 1958 ja korotettiin 1965. Valkoinen talo on osa Aurajokisuun satama-, telakka- ja teollisuusalueen valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä.[1] Pääoven edustalla on vuonna 2011 paljastettu veistosryhmä Helmet.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Crichton-Vulcan tarvitsi laajentuvalle telakkatoiminnalleen uusia tiloja 1930-luvulla. Uusien toimisto- ja piirustuskonttoritilojen suunnittelijaksi valittiin tunnettu arkkitehti Gunnar Wahlroos, joka oli jo aikaisemmin suunnitellut telakalle köysiradan. Toimistorakennus otettiin käyttöön vuonna 1937, ja vaaleaksi rapatun julkisivun vuoksi se tuli tunnetuksi heti "Valkoisena talona". Rakennus oli joensuuntainen ja kolmikerroksinen, koillispäässä sijaitsi korkea torniosa, jossa oli pääsisäänkäynti. 1950-luvulla rakennettiin 4-kerroksinen kaakkoissiipi, johon siirrettiin myös pääsisäänkäynti. Vuonna 1964 rakennettiin alkuperäiseen osaan neljäs kerros. Valkoinen talo rakennettiin alun perin Crichton-Vulcanille ja se pysyi telakan käytössä vuoteen 1988 saakka, jolloin Wärtsilä Meriteollisuus siirsi varustesuunnittelun osaston Pernon telakalle. Meriteollisuuden konkurssin myötä rakennus siirtyi Oy Lohja Ab:lle ja edelleen Oy Metra Ab:lle.[4] Paikallisradio Auran Aaltojen toimitilat siirrettiin Valkoiseen taloon syksyllä 1990.[5] Vuonna 1999 Elomatic osti Valkoisen talon, ja sen pääkonttori on toiminut siinä siitä lähtien.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Aurajokisuun satama-, telakka- ja teollisuusalue Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 28.4.2014.
  2. Möttönen, Heikki: Nostalginen Turku: Pohjolan pisin rakennus aamuset.fi. 30.11.2012. Turun Tietotarjonta Oy. Arkistoitu 29.4.2014. Viitattu 28.4.2014.
  3. a b Helmet wam.fi. 13.8.2013. Turun museokeskus. Arkistoitu 6.11.2014. Viitattu 28.4.2014. (suomeksi) (ruotsiksi)
  4. a b Liuke, Jouni: Vierailulla Valkoisessa talossa (pdf) Martinrantaseuran jäsenlehti. 1/2007. Martinrantaseura ry. Arkistoitu 29.4.2014. Viitattu 28.4.2014.
  5. Toivonen, Tero: Radio Auran Aallot 90,5 – Osa 2: Yle vastaa kilpailuun mediamonitori.fi. 18.03.2010. Mediamonitori. Viitattu 28.4.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]