Vapaa Viro -ryhmä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vapaa Viro-ryhmä
Demokraatlik ühendus “Vaba Eesti”

Perustettu 26. tammikuuta 1990
Lopetti 1993
Johtaja Indrek Toome
Ideologia kansalliskommunismi
Poliittinen kirjo vasemmisto
Kotisivu eestinsv.ee/varia/demokraatlik-uhendus-vaba-eesti/

Vapaa Viro -ryhmä oli niin sanottujen kansalliskommunistien perustama virolainen poliittinen ryhmä, joka toimi vuosina 1990–1993. Ryhmän toiminta näkyi erityisesti keväällä 1990 valitussa Neuvosto-Viron korkeimmassa neuvostossa.

Vapaa Viro -ryhmän syntyminen liittyi Laulavan vallankumouksen aikaan ja silloin tapahtuneeseen Viron kommunistipuolueen hajoamiseen.

Viron kommunistipuolueen arvovalta oli vuoden 1987 jälkeen romahtanut, mistä kertoivat puolueen jäsenmäärän supistuminen ja uusien yhteiskunnallisten toimijoiden syntyminen. Huhtikuussa 1988 uusi yhteiskunnallinen liike Kansanrintama oli saanut toimintaluvan ja noussut vironkielisen Neuvosto-Viron keskeiseksi yhteiskunnalliseksi uudistuksia hakevaksi toimijaksi. Heinäkuussa 1988 Neuvostoliiton keskusvaltaa tukevat Neuvosto-Viron asukkaat, pääosin venäjänkieliset, perustivat Inter-liikkeen, joka nähtiin vastavetona Kansanrintaman edustamalle kansallismieliselle toiminnalle.[1]

Järjestäytyminen Vapaa Viro -ryhmäksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viron kommunistipuolueessa alkoi tapahtua vuoden 1989 alussa näkyvää uudelleenorganisoitumista. Laajempaa demokratiaa ja kansallismielisyyttä kannattaneet kommunistipuolueen jäsenet pääministeri Indrek Toomen ja ideologiasihteeri Mikk Titman johdolla loivat yhdistyksen, johon kuului kommunistipuolueen jäsenten lisäksi myös puolueen ulkopuolisia tahoja. Yhdistys Vapaa Viro perustettiin 26. tammikuuta 1990 Tallinnassa Toomen johdolla.[2] Perustajina olivat muun muassa historioitsija Toomas Alatalu, teatterikriitikko-ohjaaja Jaak Allik, puoluelehti Rahva Häälin apulaispäätoimittaja Siim Kallas, Viron pankin pääjohtaja Rein Otsason, Viron radion pääjohtaja Mart Siimann, maataloustieteilijä Arvo Sirendi, Mikk Titma, yhteiskuntatieteilijä Ülo Vooglaid, oikeustieteilijä Igor Gräzin, näyttelijä-ohjaaja Kaljo Kiisk, taidehistorioitsija Jaak Kangilaski jne. Kaikkiaan jäseniä yhdistyksessä oli perustamishetkellä lähes sata. Yhdistyksen jäseniä olivat myös tunnetut Laulavan vallankumouksen ajan toimijat Ülo Nugis ja Endel Lippmaa Neuvosto-Viron työväenliittojen liitosta.[3] Myös Kansanrintaman johtaja Edgar Savisaar oli aluksi yhdistyksen jäsen, mutta hän alkoi pian nähdä sen kilpailijana johtamalleen Kansanrintama-toiminnalle ja luopui siitä.

Neuvosto-Viron korkeimman neuvoston valinta maaliskuussa 1989

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvosto-Virossa valittiin 18. maaliskuuta 1990 uusi parlamentti, Korkein neuvosto, johon uudet voimat Kansanrintaman johdolla nousivat. Vapaa Viro -ryhmän muodosti 15 Viron kommunistipuolueen edustajaa, jotka kuuluivat juuri hajonneen Viron kommunistipuolueen kansallismieliseen osaan. Sen muodostivat Ülo Uluotsin johdolla Jaak Allik, Hillar Eller, Ants Järvesaar, Toomas Kork, Ahti Kõo, Ants Käärma, Alar Maarend, Mart Madissoon, Aavo Mölder, Juhan Telgmaa ja Mikk Titma. Kaikkiaan Vapaa Viro -ryhmää lähellä olevia toimijoita korkeimmassa neuvostossa oli noin 40 edustajaa. [4] Viron kommunistipuolueen jakautuminen kahteen osaan vahvistettiin virallisesti puolueen viimeisessä puoluekokouksessa 23.–25. maaliskuuta 1990.[5]Korkeimmassa neuvostossa Vapaa Viro vastusti Kansanrintamaa. Toisaalta myös Inter-liikkeen kannattajien pohjalta syntynyt NKP-sidonnainen Viron kommunistipuolue Lembit Annuksen johdolla muodosti Kansanrintamaa vastustavan ja lisäksi Neuvostoliitto-yhteydestä kiinni pitävän voiman korkeimmassa neuvostossa.[6] [7]

Korkein neuvosto julisti Viron itsenäiseksi tasavallaksi 20. elokuuta 1991, jolloin 69 edustajaa paikalla olleista kannatti uutta itsenäisyyttä valittujen kokonaismäärän oltua 105 edustajaa. Vapaa Viro -ryhmän paikalla olleet edustajat kannattivat itsenäisyyttä.[8] Korkein neuvosto istui vielä syksyyn 1992, jolloin uusi perustuslaki astui voimaan ja uusi riigikogu valittiin syyskuussa 1992. Vuoden 1992 riigikogun vaaleissa Jaak Allik, Ants Käärma, Aavo Mölder, Juhan Telgmaa valittiin entisistä Korkeimman neuvoston Vapaa Viro -ryhmäläisistä, mutta Vapaa Viro -ryhmä oli siinä vaiheessa jo lopettanut toimintansa.[9]

Välillisesti Vapaa Viro -ryhmän edustajat vaikuttivat Edgar Savisaarin hallituksen kaatumiseen tammikuussa 1992, jolloin parlamenttivaltaa hoiti vielä Korkein neuvosto. Voimansa yhdistivät tällöin oikeistosuuntautuneet Viron kongressiin kuuluneet ja entiset Vapaa Viro -ryhmän jäsenet Indrek Toomen johdolla ja saivat hallituksen kaatumaan.[10]

  1. Savisaar, Viron vaaran vuodet, s. 33.
  2. Olav Anton: Rahvarinne 30 aastat tagasi – jaanuar 1990 Kesknädal. Viitattu 12.1.2023. (viroksi)
  3. Demokraatlik ühendus “Vaba Eesti” 2015. eestinsv.ee. Viitattu 12.1.2023. (viroksi)
  4. Juhan Telgmaa: Väliseestlasi aitasid Sõltumatud Demokraadid Öhtuleht. 14.10.1998. Viitattu 12.1.2023. (viroksi)
  5. Viroon syntyi toinen kommunistipuolue 27.3.1990. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.1.2023.
  6. Rein Veidemann: Viron parlamentti tenttikuumeessa. Kaleva, 8.4.1990. Oulu: Kaleva Kustannus Oy.
  7. Heiki Suurkask: NELJA AASTAGA ISESEISVAKS: 1990 – Eesti Kongress, ülemnõukogu ja Savisaar kivina nende vahel delfi.ee. 15.8.2016. Viitattu 12.1.2023. (viroksi)
  8. Viro julistautui viime yönä itsenäiseksi. Iltasanomat, 22.4.1990. Helsinki: Sanoma Oy.
  9. Heiki Suurkask: VII Riigikogu koosseis riigikogu.ee. Viitattu 12.1.2023. (viroksi)
  10. Blåfield, Antti: Edgar, kuidas see nonda juhtus. Suomen Kuvalehti, 7.2.1992, nro 6. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.