Vatsassahautojat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vatsassahautojat
Rheobatrachus silus
Rheobatrachus silus
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Sammakkoeläimet Amphibia
Lahko: Sammakot ja konnat Anura
Heimo: Australianhammaskonnat Myobatrachidae
Alaheimo: Rheobatrachinae
Heyer & Liem, 1976
Suku: Rheobatrachus
Liem, 1973
Lajit
  • Kaksi lajia, katso teksti
Katso myös

  Vatsassahautojat Wikispeciesissä
  Vatsassahautojat Commonsissa

Vatsassahautojat (Rheobatrachus) on australianhammaskonnien (Myobatrachidae) heimoon kuuluva sammakkoeläinten suku, johon kuuluu kaksi sukupuuttoon kuollutta lajia. Suku on saanut nimensä siitä, että molemmat lajit hautoivat poikasensa vatsassaan. Vatsassahautojia tavattiin vain pienellä alueella Itä-Australian sademetsissä.

Lajeista ensimmäinen löydettiin vuonna 1973. Vuonna 1979 sammakon tulevaisuuden uskottiin olevan turvattu suurten poikasmäärien takia, mutta jo myöhemmin samana vuonna täysikasvuiset yksilöt olivat kadonneet eikä yhtään yksilöä löydetty. Viimeinen tunnettu vatsassahautoja kuoli laboratoriossa vuonna 1983.

Vatsassa haudonta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vatsassahautojíen elinkierrossa oli niille ainutlaatuinen, erikoinen koukero, jossa jälkeläiset kehittyivät aikuisen vatsassa. Naaras nieli joko hedelmöittyneet munat tai nuijapäät, mutta sitä ei saada koskaan enää tietää. Munien tai toukkien sisältämät kemialliset aineet ilmeisesti lopettivat naaraan mahahappojen tuotannon. Kantaessaan poikasia naaras paastosi. Vatsa muuttui hautomoksi, kunnes poikaset "syntyivät" suun kautta. Tämän jälkeen naaraan ruoansulatus palasi normaaliksi. Sammakoiden kykyä lopettaa ja aloittaa mahahappojen tuotanto olisi voitu ehkä hyödyntää lääketieteessä mahahaavojen hoidossa, mutta tämä tilaisuus menetettiin sammakoiden myötä.

Vatsassahautojiin kuului kaksi lajia, vatsassahautojakonna Rheobatrachus silus ja pohjoinen vatsassahautojakonna Rheobatrachus vitellinus.