Veikko Karvonen (kauppaneuvos)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Veikko Johannes Karvonen (12. toukokuuta 1923 Evijärvi29. maaliskuuta 2019 Oulu)[1][2] oli suomalainen yritysjohtaja, joka sai kauppaneuvoksen arvonimen.[3][4]

Karvosen vanhemmat olivat maanviljelijä Oskari Karvonen ja Hanna Kankkonen ja puoliso vuodesta 1945 Maija Särkelä. Karvonen kävi kansakoulun ja Suomen Osuuskauppakoulun 1946–1947. Hän suoritti myymälätarkastaja- ja liikkeenhoitajakurssit 1951, valistusohjaaja- ja tarkastajakurssin 1952 ja myöhemmin vielä liikkeenjohdon ja johtamistaidon koulutuksia. Karvonen oli Veljekset Mattssonin varastoapulainen Pietarsaaressa 1938–1940 ja Järvikunnan Osuuskaupan palveluksessa Evijärvellä 1945–1947, toimien myymälätarkastajana 1948–1950 ja apulaisjohtajana 1950–1952.[3][4]

Osuusliike Sisämaan myymälätarkastaja Viitasaarella Karvonen oli 1952–1954, Honkajoen Osuuskaupan toimitusjohtaja 1954–1956, Osuuskauppa Kiven toimitusjohtaja Nurmijärvellä 1956–1957, Järvikunnan Osuuskaupan liikkeenhoitaja 1957–1959, Elimäen Osuuskaupan toimitusjohtaja 1959–1962, Kuusamon Osuuskaupan toimitusjohtaja 1962–1967 ja Etelä-Hämeen Osuusliikkeen toimitusjohtaja Hämeenlinnassa 1967. Hankkijan hallintoneuvoston jäsen Karvonen oli 1965–1967, Oulun konttorin johtaja 1967–1970 ja Pohjois-Suomen yhteistoiminta-alueen aluejohtaja vuodesta 1971. Karvosella oli myös useita luottamustehtäviä. Sotilasarvoltaan hän oli reservin alikersantti. Karvonen sai kauppaneuvoksen arvonimen 1981.[3][4][5]

  1. Veikko Johannes Karvonen, Oulun hautausmaa, Oulu BillionGraves. Viitattu 17.4.2024.
  2. Kuolinilmoitus, Karvonen Veikko Johannes, Kaleva, 2019, No 108, sivu 43, julkaistu 19.4.2019
  3. a b c Möttönen, Tuomas: Kauppaneuvos Veikko Karvonen (1923–2019). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 8.11.2019. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 5.12.2022.
  4. a b c Veikko Karvonen Biografiasampo. Viitattu 5.12.2022.
  5. Kauppaneuvos Veikko Karvonen 95 vuotta. Järviseudun Sanomat, 6.6.2018, nro 23, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 5.12.2022.